Veden lähteillä

Kaikessa tohinassa on unohtunut kertoa tarkemmin tuosta meidän vesikaivosta. Kun otollinen paikka kaivolle koekaivausten myötä löydettiin, kaivettiin tietenkin julmetun kokoinen kuoppa. Mitä syvempi, sen parempi. Pyörivällä kaivinkoneella pääsee kyllin syvälle. Syvyyttä kaivoon saatiin viisi ja puoli metriä, eikä kallio vielä ollut vastassa.

Kun kaivuutyö oli valmis, alkoikin reunoilta jo tihkuttaa vettä. Tässä vaiheessa näkee vesisuonien rajan. Kaivon pohjalle laitetaan CE-merkittyä hienoa kaivohiekkaa suodatushiekaksi, jotta maa on varmasti puhdasta kaivon ympärillä, vaikka perusmaa onkin hiekkaa.

Ensimmäinen kaivonrengas laskettiin alas ja vatupassilla tarkistettiin, että rengas on vaaterissa. Ei nyt mitään Pisan tornia kaivoksi kaivata kuitenkaan. :D Laitettiin lisää renkaita ja alimpien ympärille teipattiin höyrynsulkumuovia. Tähän on muitakin vaihtoehtoja, mutta meitä varoiteltiin, että joistakin saattaa tulla makua veteen. Suojauksen tarkoitus on, että vesi nousee kaivoon vain pohjan kautta. Sitä mukaa kun renkaita laitetaan, täytetään kuoppaa kaivohiekalla. Vesiputken kohdalta kaivettiin samalla vesijohto-oja talolle päin. Renkaaseen, josta vesiputki lähtee, on tehtävä reikä. Reunat putken ympäriltä tiivistetään laastilla myöhemmin tiiviiksi.

Tässä kuvassa kaivo on täytettynä sille tasolle, josta vesiputki ja vesipumpun sähköjohto lähtevät talolle. Vesipumppu tulee siis kaivoon, koska paineella on helpompi työntää vesi taloon asti eikä putkea tarvitse ilmata. Tuohon tulee vielä pari kaivonrengasta lisää. Vesiputken kelan avaus onkin sitten ihan oma projektinsa, kun putken pituus on noin 100 metriä. Lopuksi maa kaivon ympärillä tasoitetaan ja muotoillaan kumpareeksi, jotta pintavedet valuvat poispäin. 

Uusi kaivo on ensin tyhjennettävä muutamaan kertaan vedestä, nyt se on jo pari kertaa tyhjennetty. Kuvassa yllä ensimmäinen tyhjennys on meneillään. Vesianalyysi tehdään myöhemmin, jotta saadaan tarkemmin selville veden laatu. Kaivon pohjalle laitetaan kalkkia, koska se muuttaa veden pH:ta sopivammaksi. Vanhan kansan konsti veden tutkimiseen on keittää vettä ja katsoa jääkö kattilan reunoille ruostetta. 

Kaivossa on nyt ollut noin kaksi ja puoli metriä vettä. Sateiden takia pinta oli ennen ensimmäistä tyhjennystä lähes kolme ja puoli metriä. Toivottavasti laatukin on hyvä eikä vedessä olisi rautaa! Vielä ei olla päästy niin pitkälle, että maistamaan tätä oman kaivon vettä. Raikkaalta se ainakin tuoksuu!