Kotikylpylä

Viime talvena hankimme ulkoporealtaan, vaikkei sitä heti keskitalvella päästykään vielä testaamaan, sillä altaassa on -10 asteen pakkasraja. Keväällä saatiin allas koekäyttöön ja se onkin ollut siitä lähtien käytössä. Kesällä uitiin järvessä, joten silloin allas oli tyhjillään, mutta nyt syksyllä se on taas tiiviisti käytössä.

Minulla ei ollut tällaisista altaista mitään aiempaa kokemusta, mutta allas on osoittautunut juuri sopivaksi meille ja on tosi kiva. Malli on Lay-z-span Havana, jonka hinta oli ostettaessa tarjouksessa noin 250 eur. Altaan koko on 180 cm x 66 cm, siinä on kahden eri voimakkuuden poreet ja vaihdettavat suodattimet, joilla saa pidennettyä veden käyttöaikaa. Sama vesi on paljussa muutaman viikon, vaihtoväli riippuu kuinka usein sitä käytetään ja tietenkin aktiivihappipuhdistustabletteja tarvitaan. Aktiivihappi on hieman miedompaa ja kenties ihoystävällisempää, kuin klooripuhdistustabletit. Ennen kylpyhetkeä veden ph myös mitataan liuskoilla. Suurin homma onkin juuri veden puhtaana pitäminen ja sen laadun tarkkailu, muuten allas on tosi helppokäyttöinen. Kun aikoo illalla pulikoida, laittaa vaan aamulla päälle ja näytöstä voi seurata lämpiämistä, vesi ehtii illaksi lämmetä 38 asteeseen näin nollakelilläkin.

Joku blogin uskollinen lukija saattaa muistaa, että rakennusaikana haaveilimme kylppäriin laitettavasta poreammeesta. Tämä ulkoversio on kuitenkin paljon mukavampi, tunnelmallisempi ja mahtuu juuri sopivasti terassille! Ihan oikea valinta meille siis. Myöskään oikeaa paljua emme olleet juurikaan miettineet, kun ne ovat kuitenkin paljon kalliimpia ja niiden hoito taivasalla ehkä työläämpää. Havanassa tuli mukana kansi, joka siinä on päällä silloin, kun se ei ole käytössä ja kun allas on terassilla katoksen alla, ei sen päälle juurikaan lentele lehtiä tai muita roskiakaan. 

Mukavaa syksyn aikaa kaikille!

 

Kurkkuja ja maissintähkiä

Kesä on kiirinyt elokuulle asti ja puutarhan oksilta saa satoa. Vihreitä ovat vielä raakileet, joten kypsymistä odotellaan.

Kasvihuoneen asukkaina on tuttuun tapaan tomaatteja, paprikaa, kurkkua ja maissia. Toissa vuonna tuli ensimmäinen maissisato juurikin kasvihuoneesta, viime vuonna ne olivat ulkona kasvimaalla eikä satoa tullut. Nyt siis varsinkin viileän alkukesän vuoksi vein ne taas kasvihuoneeseen ja neljä maissintähkää näyttäisi tulevan. Kylmän alkukesän vuoksi maissit jäivät lyhyiksi tänä kesänä, ne alkoivat kukkia varsien ollessa vielä tosi lyhyet, joten varteen mahtuu vain yksi tai kaksi maissia kuhunkin. Alla kuvakimarassa aluksi pari kuvaa keväällä taimia odottavasta kasvihuoneesta ja taimikasvatuksesta. 

Kokeiluna kasvihuoneessa on hengaillut myös vesimeloni, jonka kukkimaan ehtimisestä ei ole takeita. Siemenet eivät millään ensin meinanneet keväällä itää, mutta ihan hyvin se sittemmin on kasvanut. Jospa vielä kukan ainakin ehtisi tehdä. Kerran aiemmin olen kasvattanut vesimelonia ja silloin se kerkesi tehdä aivan pikkuruisen, vain vähän nuppineulan päätä suuremman hedelmän. 

Kirsikkapuita vaivasi keväällä mustat kirsikkakirvat, mutta niiden torjunta onnistui hyvin pesemällä puut painepesurilla ja suihkuttamalla sitten oksiin ja lehtiin raparperien lehdistä keitettyä liuosta. Nokkosvesi kävisi myös. Ihan hyvin tuli pieneksi ja nuoreksi puuksi toisesta kirsikkapuusta kirsikoita, ne on melkein jo kerätty ja syöty. 

Puutarhan kevään muuttajat olivat karviaiset, joista toinen voi paremmin ja toinen aika paljon heikommin. Toivon, että huonovointinenkin kotiutuisi nyt uudelle paikalle paremmin ja tuosta vielä tokenisi. Myös luumupuu siirrettiin keväällä muiden hedelmäpuiden luo, kun se ei vielä ole kukkinut ollenkaan, eikä varmaan oikein viihtynyt talon pohjoispuolella. Nyt ovat enemmän eteläisellä rinteellä kaikki hedelmäpuut, myös sapattivuotta viettävä omenapuu. Mansikkamaalta kerättiin kesän mittaan mukavasti mansikoita, niistä löytyy enää muutamia marjoja.

Niittykukat ja teknisessä tilassa talvehtineet kaksi pelargoniaa ovat ilahduttaneet kukkapuolella. Myös kuunliljat, jotka kukkivat nätisti keskikesällä. 

Kasvihuonekurkut tekivät valtavasti kukkia ja rönsyilivät sinne tänne, joten päätin katkaista ne latvasta, muuten varmaankin olisivat tehneet pelkkiä kukkia. Nyt kurkkujen alut ovatkin alkaneet viimein kasvaa. Sisällä olkkarin ikkunalla viihtynyt ikkunakurkku on ollut kiva. Yrttipuolella rosmariini, basilika ja salvia ovat menestyneet parhaiten. 

Mukavaa elokuuta!

Kivikkopuutarhan lumoa

Yksi kesän projekti oli kaunistella pihalla olevaa kiviröykkiötä tehden siitä kivikkopuutarhan. Kyseessä on kallionräjäytyksessä tullut kiviaines, joka on siis painavaa ja terävää, eikä oikein sellaisenaan mukavaa puutarhakivenä, mutta muurissa tai tällaisen kivikkopuutarhan pohjana se toimii hyvin. 

Alkutilanne oli siis tosiaan, no, kivikasa. Niinpä järjestelin ensin pienempiä lohkareita nätimmin, isommat kivet saivat olla suosiolla paikallaan. Sitten täytin kivien välejä hiekalla ja päälle on laitettu pieni kerros multaa, johon istutimme lahjaksi saatuja kalliokasveja. Kasveja on kasteltu kesän mittaan, jotta ne juurtuvat hyvin, vaikka nämä kasvit hyvin kuivassa ja karussa muuten pärjäävätkin.

Oli mukavaa, kun kerkesimme siirtää kasvit juuri ennen kukintaa, joten kauniit maksaruohot ehtivät jo kukkia tänä kesänä meidän pihalla! Ensi kesänä asetelmaan laitetaan lisää multaa, metsän puoli on vielä kesken muutenkin, sinne voisi ehkäpä lisätä joitain eri aikaan kukkivia kasveja. Tykkään todella paljon tällaisista kivikkokasveista, juju niissä on usein upeissa väreissä tai ne ovat muuten hillityn vihreitä, mutta lehdet ovat kauniin muotoisia. On kiehtovaa, että ne pärjäävät lähes olemattomalla kasvualustalla. Kivikkopuutarhaahan voi tuunailla myös laittamalla vaikka johonkin kivien väleihin jotain pienempää kiveä koristeeksi.

Kivikkokasveja löytyy myös siemenpusseista kylvettäviksi, eli edullisestikin näitä saa hommattua. Ja nämä jo istutetut kalliokasvithan leviävät tästä pikkuhiljaa lisää, osa tuntuu pärjäävän lähestulkoon paljaan kiven päällä kasvamassa.

Näin syksyn tullen ehdin taas enemmän keskittyä blogiin, joten katsotaan mitä aiheita syksyn mittaan tulee. Ainakin ajattelin koostaa, että mitä käyttöönottotarkastuksen jälkeen puolitoista vuotta sitten oli talossa vielä tekemättä ja missä vaiheessa nuo hommat ovat, jotta voisi tuon viimeisen lopputarkastuksen tilata rakennusvalvonnasta. Lopputarkastus on siis tehtävä viisi vuotta rakennusluvan saamisen jälkeen (ellei hae jatkolupaa), meillä aikaa tuohon on vielä siis ensi kesään saakka. Mukavaa loppukesää ja alkavaa syksyä kaikille!