Nyt kun syysillat pimenevät, katse kiinnittyy kodin valaisimiin. Tässä vuodenajassa on muutenkin juuri parasta, kun voi alkaa laittamaan pikkuhiljaa kausivalaistuksia.
Minulla oli varmaan kymmenen vuotta käyttämättä tuo suolavalaisin. Se antaa kivan valon ottamatta sen enempää kantaa siihen, onko sillä sisäilmaan vaikuttavia ominaisuuksia. Hyvä jos on, mutta kiva lamppu joka tapauksessa. Suolalamppu lienee monille tuttu, se on siis valmistettu Himalajan suolakristalleista ja sanotaan että kun se lämpiää, se alkaa vapauttaa negatiivisia ioneja ilmaan, jotka puolestaan sitovat positiivisia ioneja kuten pölyhiukkasia itseensä ja voilà, huoneilma puhdistuu. Menee sen verran fysiikan lakeihin perustuvaksi, että lyhyellä lukion fysiikalla en ihan tajua mekaniikkaa. Mutta suolahuoneitahan käytetään vaikka atopian ja muiden iho-ongelmien hoidossa, että sen perusteella jo voisi ollakin vaikutusta.
Alla kuvassa olevan makkarin kattovalaisimen varjostin on minusta yksi kauneimmista varjostimista, joita olen ylipäänsä ikinä nähnyt. Se oli meillä entisessä asunnossa olohuoneen valona, mutta sopii hyvin muuallekin. Itseasiassa tämän postauksen kaikki lamput lukuun ottamatta käpylamppuja ja saunan tähtitaivasta oli meillä jo ennestään ennen talon rakentamista.
Olohuoneessa korkeasta katosta roikkuvat käpyvalaisimet on kiva napsauttaa päälle näin syksyllä lempeäksi valoksi aamulla herätessä ja iltaan valmistautuessa. Samoin saunan tähtitaivasledit ovat lemppareita ja niin tunnelmallisia.
Tykkään pitää ruokapöydässä kynttilöitä ihan tavallisilla ja arkisilla kahvi- ja ruokahetkillä. Hyvä tunnelma on tärkeää. Pöydässä olevan asetelman tunnelmaa on myös kiva muutella, nyt tulikin näköjään jo vähän itsenäisyyspäivään valmistautuva asetelma.
