Kotikylpylä

Viime talvena hankimme ulkoporealtaan, vaikkei sitä heti keskitalvella päästykään vielä testaamaan, sillä altaassa on -10 asteen pakkasraja. Keväällä saatiin allas koekäyttöön ja se onkin ollut siitä lähtien käytössä. Kesällä uitiin järvessä, joten silloin allas oli tyhjillään, mutta nyt syksyllä se on taas tiiviisti käytössä.

Minulla ei ollut tällaisista altaista mitään aiempaa kokemusta, mutta allas on osoittautunut juuri sopivaksi meille ja on tosi kiva. Malli on Lay-z-span Havana, jonka hinta oli ostettaessa tarjouksessa noin 250 eur. Altaan koko on 180 cm x 66 cm, siinä on kahden eri voimakkuuden poreet ja vaihdettavat suodattimet, joilla saa pidennettyä veden käyttöaikaa. Sama vesi on paljussa muutaman viikon, vaihtoväli riippuu kuinka usein sitä käytetään ja tietenkin aktiivihappipuhdistustabletteja tarvitaan. Aktiivihappi on hieman miedompaa ja kenties ihoystävällisempää, kuin klooripuhdistustabletit. Ennen kylpyhetkeä veden ph myös mitataan liuskoilla. Suurin homma onkin juuri veden puhtaana pitäminen ja sen laadun tarkkailu, muuten allas on tosi helppokäyttöinen. Kun aikoo illalla pulikoida, laittaa vaan aamulla päälle ja näytöstä voi seurata lämpiämistä, vesi ehtii illaksi lämmetä 38 asteeseen näin nollakelilläkin.

Joku blogin uskollinen lukija saattaa muistaa, että rakennusaikana haaveilimme kylppäriin laitettavasta poreammeesta. Tämä ulkoversio on kuitenkin paljon mukavampi, tunnelmallisempi ja mahtuu juuri sopivasti terassille! Ihan oikea valinta meille siis. Myöskään oikeaa paljua emme olleet juurikaan miettineet, kun ne ovat kuitenkin paljon kalliimpia ja niiden hoito taivasalla ehkä työläämpää. Havanassa tuli mukana kansi, joka siinä on päällä silloin, kun se ei ole käytössä ja kun allas on terassilla katoksen alla, ei sen päälle juurikaan lentele lehtiä tai muita roskiakaan. 

Mukavaa syksyn aikaa kaikille!

 

Pellavaisia unia

Sisältää mainoslinkkejä, mainoslinkit merkitty *-merkillä

Muutama blogikirjoitus takaperin harkitsin pellavatyynyliinojen hankintaa. Kun hiljattain entinen lakana kului puhki ja tuli ajankohtaiseksi hankkia uusi tilalle, päätin samalla toteuttaa pellavatyynyliinaunelman. 

Finlaysonin valkoisten *Lino-pellavatyynyliinojen tuntuma on niin kiva! Näistä huomaa, että pellavakangas on laadukasta, kestää varmasti pitkään hyvänä ja paranee vain ajan myötä. Kaveriksi hankin pari *yksiväristä satiinityynyliinaa värissä vaalea malva. Sävy on tosi nätti ja sopii hyvin käytettäväksi mihin vuodenaikaan vaan.

Arvostan todella paljon sitä, etteivät vuodevaatteet pölise, joten kiinnitän jo hankintavaiheessa huomiota siihen, miltä kangas vaikuttaa, jotta se kestäisi pitkään hyvänä ja sileänä. Höttöisestä ja ohuesta langasta kudottu puuvilla alkaa helposti pölistä ja nukkaantua ja sellaisten tyynyliinojen kanssa nenäkin saattaa olla tukossa aamuisin. 

Vuosien tauon jälkeen silitän aina kaikki vuodevaatteet ja vaatteet muutenkin ja käytettynä saatu mankelikin odottaa käyttöönottoa. Pellava tarvitseekin silityksen, jotta se pehmenee eikä kuituja irtoa. Silityksen jälkeen kankaaseen tulee kaunis kiilto ja koska kankaan kuidut sulkeutuvat, pesuvälitkin pitenevät. Pellava pestään pesuohjeiden mukaan väljässä vedessä ja aluksi siitä saattaa irrota nukkaa. Pellavan tuntuma on rouheampi ja siksi hommasinkin pellavaisille pariksi unelmansileät satiinityynyliinat. Mutta pellavan lämmönsäätely on todella hyvä, eli se on kylmällä lämmin ja lämpimällä viileä ja siten todella miellyttävä materiaali. 

Entisen tilalle hankittu *valkoinen satiinialuslakana kiiltää kauniisti ja kangas on sileä, jämäkkä ja vaikuttaa kestävältä. Lakanakankaan lankaluku eli kankaantiheys on 228 TC, eli kangas on tiivistä ja sopii siten hyvin juuri vaikka allergikoille. Liittymällä *Finnlaysonin verkkosivuilla F-clubiin saa -30% alennuksen seuraavasta normaalihintaisesta ostoksesta, eli jos on tarvetta päivittää liinavaatteita, kannattaa tutustua valikoimiin.

Vielä on talvea jäljellä mutta päivät pitenevät, tämä aika vuodesta ja lähestyvä kevättalvi onkin omia lempparivuodenaikojani. Mukavia talvipäiviä kaikille!

Inspiroiva työpiste

 Sinällään minulla ei ole väliä missä kirjoitan, se voi olla kahvilassa, keittiön pöydän kulmalla. Olen kirjoittanut Talonrakennustarina -kirjan lisäksi toisenkin kirjan, jonka kirjoitin enimmäkseen sohvannurkassa löhöillen. Nyt kun kirjoitan kolmatta kirjaa, päätin kuitenkin ottaa kunnon harppaukset ergonomiassa ja siirtyä kirjoittamaan ja tekemään muutkin kirjanpitohommat ja muut kunnolla taas kirjoituspöydän ääressä.

Tykästyin viitisentoista vuotta sitten kustavilaisesta huonekaluestetiikasta ja ostin silloin kirpputorilta ja antiikkiliikkeestä kustavilaisen lipaston sekä ymmärtääkseni kertaustyylisen, mutta jo yli sata vuotta vanhan, kirjoituspöydän. Tämä kirjoituspöytä maksoi muistaakseni noin 150 euroa. Sillä summallahan ei uutta kokopuista huonekalua saa millään! Suosittelenkin lämpimästi ostamaan kokopuisia ja siten kestäviä antiikkihuonekaluja. Kun vähän etsiskelee, niitä löytää kirpputoreilta helposti, joko hieman tuunattavina tai jo valmiiksi tosi hyväkuntoisina. Joskus toki uudellakin huonekalulla on paikkansa, mutta en oikeastaan keksi kovin montaa tilannetta. Kiintokalusteet on toki asia erikseen.

Olen pitänyt aivan mahdottomasti tästä kirjoituspöydästä, joka on hyvässä kunnossa, mutta jossa ajan kulku näkyy ja saakin näkyä. Kokopuinen huonekalu on hyvä investointi, se kestää helposti kymmeniä vuosia, jos on jo valmiiksi kestänyt satojakin vuosia. Kirjoituspöydässäni on mukavaa, että se on alkuperäisessä usvanvihreässä maalissa, kultareunuksin koristeltu. Pöytä on ainakin ollut jossakin vaiheessa Helsingissä, mutta voisiko se olla tehty siellä, vai onko ollut esimerkiksi myynnissä siellä, niin en ole aivan niin antiikin tuntija, että osaisin tulkita pöytälevyn pohjassa olevaa leimaa. 

Näissä vanhoissa puulaatikoissa ihailen aina pikku liitoksia, joilla laatikot on tiiviisti kasattu. Pöytä herättelee pohtimaan, kuka pöydän on rakentanut, kuka maalannut, kuka ensimmäisen kerran sen hankkinut ja minkä kirjeen ensiksi sen ääressä kirjoittanut?

Työpöydän varustuksista vuosikalenteri on tärkeä, katseet kääntyvät jo väistämättä seuraavaan vuoteen. On vanhat kukkakaiuttimet, että voi kuunnella joulumusiikkia. Pöytälamppu, muutamia kirjoja, tiimalasi, Gardajärveltä ostettu karttapallo ja Prahasta ostettu paperipaino, nekin asettuneina pöydälle. Koska kirjoittaessa on hyvä miettiä samalla ajankulua ja maailmaa. Sitten on lasten antamia juttuja, kuten kynäpurkki. Tonttukin on mukana menossa. Juuri nyt parasta on tietysti talvinen luonto, joka leijailee ikkunassa. 

Mukavaa joulun odotusta, rauhallista ja levollista joulua ja toiveikasta vuodenvaihdetta kaikille!

Metsän eläimiä ja pellavan pehmeyttä

Sisältää mainoslinkkejä, mainoslinkit merkitty *-merkillä

Kivat kodintekstiilit on astioiden lisäksi minusta parhaita arjen piristyksiä. Omat viime aikojen suosikit Finlaysonilta ovat hauskoilla metsän eläimillä kuvitetut tyynyliinat, jotka sopii hyvin esimerkiksi jo vähän vanhempien lasten vuodevaatteiden kuosiksi. *Selviytyjät ja *Karhu -kuosit koristavat tyynyliinoja, hauska Kettu -kuosi taas somistaa ystävältä saatua kangaskassia. 

Veikeitä eläimiä on myös ainakin Pupun ja Siilin kuoseilla. Hauska lahjavinkki näin joulun alla on *Pupu -keittiöpyyhkeet, keittiöpyyhkeitä tarvitsee ainakin meillä uusia useammin kuin muita käsipyyhkeitä. Toinen lemppari jo vuosien takaa on suloinen *Elefantti -käsipyyhe, joka somistaa samalla kylppäriä ja jota on monissa väreissä.

Kun seuraavan kerran pussilakanoiden tai tyynyliinojen hankkiminen tulee ajankohtaiseksi, olen ajatellut hommata pellavaiset pussilakanat. Joskus meillä oli pellavapussilakana ja sitä olen jäänyt sittemmin kaipaamaan. Pellavassa parasta on se ominaisuus, mikä luonnonkuiduissa muutenkin on, että pellava todella lämmittää silloin kun on kylmä ja helteellä se taas viilentää. 

Pellava on myös todella kestävää. Pellavakankaassa on toki käytön kannalta se ominaisuus, että se on silitettävä aina pesun jälkeen, koska muuten kangas tuntuu pölisevältä ja jää liian karheaksi. Nykyään kyllä pyrin muutenkin silittämään niin puuvillaiset vuodevaatteet kuin kaikki muutkin tekstiilit ja vaatteet. Silittäminen vaan tekee niistä niin paljon miellyttävämmät ja pehmeämmät käyttää ja ne pysyvät raikkainakin pitempään, kun kankaan pinta siliää ja tiivistyy. Pellavalle muutoin on ominaista käytössä hieman ryppyinen ilme, joka on minun silmään kodikas. *Lino Pellavapussilakanasetti on nyt alessa ja toisaalta hyvä lahjavinkki pukinkonttiin tai ensitutustuminen pellavaisiin vuodevaateisiin on aloittaa *Lino pellavatyynyliinoista. Tänä viikonloppuna Finlaysonilla on hyvät alet ja koodilla BLACKWEEK2024 ilmainen toimitus tänään.

Valoja syysiltoihin

 Nyt kun syysillat pimenevät, katse kiinnittyy kodin valaisimiin. Tässä vuodenajassa on muutenkin juuri parasta, kun voi alkaa laittamaan pikkuhiljaa kausivalaistuksia. 

Minulla oli varmaan kymmenen vuotta käyttämättä tuo suolavalaisin. Se antaa kivan valon ottamatta sen enempää kantaa siihen, onko sillä sisäilmaan vaikuttavia ominaisuuksia. Hyvä jos on, mutta kiva lamppu joka tapauksessa. Suolalamppu lienee monille tuttu, se on siis valmistettu Himalajan suolakristalleista ja sanotaan että kun se lämpiää, se alkaa vapauttaa negatiivisia ioneja ilmaan, jotka puolestaan sitovat positiivisia ioneja kuten pölyhiukkasia itseensä ja voilà, huoneilma puhdistuu. Menee sen verran fysiikan lakeihin perustuvaksi, että lyhyellä lukion fysiikalla en ihan tajua mekaniikkaa. Mutta suolahuoneitahan käytetään vaikka atopian ja muiden iho-ongelmien hoidossa, että sen perusteella jo voisi ollakin vaikutusta. 

Alla kuvassa olevan makkarin kattovalaisimen varjostin on minusta yksi kauneimmista varjostimista, joita olen ylipäänsä ikinä nähnyt. Se oli meillä entisessä asunnossa olohuoneen valona, mutta sopii hyvin muuallekin. Itseasiassa tämän postauksen kaikki lamput lukuun ottamatta käpylamppuja ja saunan tähtitaivasta oli meillä jo ennestään ennen talon rakentamista. 

Olohuoneessa korkeasta katosta roikkuvat käpyvalaisimet on kiva napsauttaa päälle näin syksyllä lempeäksi valoksi aamulla herätessä ja iltaan valmistautuessa. Samoin saunan tähtitaivasledit ovat lemppareita ja niin tunnelmallisia.

Tykkään pitää ruokapöydässä kynttilöitä ihan tavallisilla ja arkisilla kahvi- ja ruokahetkillä. Hyvä tunnelma on tärkeää. Pöydässä olevan asetelman tunnelmaa on myös kiva muutella, nyt tulikin näköjään jo vähän itsenäisyyspäivään valmistautuva asetelma.

Karttatauluja

Yhteistyössä Gallerixin kanssa

Kartat ovat mielenkiintoisia ja kiehtovia. Nyt esille lipaston päälle pääsi lempipaikkoja Gallerix karttajulisteiden muodossa. 

Gallerixin valikoimissa on valmiita karttajulisteita useista kaupungeista, vaikkapa Lontoosta tai New Yorkista. Tämän lisäksi karttajulisteen voi tehdä ihan mistä vain haluamastaan paikasta menemällä Kartat -valikkoon. Sivulta pääsee luomaan oman karttajulisteen hakemalla halutun kaupungin tai paikan kartalta tai syöttämällä suoraan halutut koordinaatit. Sitten kartan voi kohdistaa mieleisekseen ja muokata oman tyylisekseen valitsemalla reunukset, teiden värit ja kartan pohjavärin. Kiva juttu on, että oikean kokoiset kehykset saa tilattua kätevästi samalla kuin julisteetkin. Kehyksissä on vaihtoehtoina useaa eri tyylistä ja eri materiaalista valmistettua kehysmallia. Julisteet tulivat nopeasti postitse hyvin pakattuina.

Karttajulisteiden lisäksi sivulta julisteet löytyy paljon muitakin kivoja ja tunnelmallisia julisteita. Mieleistä aihetta voi hakea eri kategorioiden alta. Selaillessa valikoimia silmäilin tosi kivoja mietelausejulisteita ja rauhoittavia luontomaisemia, niistä saisi yhdistellen koostettua vaikka kivan tauluseinän. 

Kasvitauluja

Nyt vähän sisustusjuttuja pitkästä aikaa. Kesällä löytyi eteisen ennen tyhjää seinää somistamaan mänty -aiheinen kasvitaulu.

Olen etsinyt jo pitemmän aikaa kirppareilta jotakin mielellään luontoaiheista opetustaulua tähän eteisen seinälle, mutta sopivaa kuva-aihetta ei oikein ole tullut vastaan. Niinpä kesällä Mikkelin Kenkäveron myymälästä löytyi tällainen uustuotantoa oleva mäntyaiheinen kasvitaulu, joka on oikein kiva sekin. 

Koulujen kasviopin opetustaulukuvitukset ovat Ebba Masalinin käsialaa. Masalinin kuvitukset ovat hienoja, tunnelmallisia, voimakkaita mutta samalla herkkiä. Taidemaalari ja kuvittaja Ebba Masalin syntyi Mikkelissä 1873 ja nämä hänen mustapohjaiset 1900-luvun alussa koulujen opetustauluihin tekemänsä kuvitukset ovat varmastikin hänen tuotannostaan tunnetuimpia. 

Ostin taulun lisäksi muutaman postikortin erilaisilla kasvikuvituksilla. Näitä voikin sitten kehystää ja laittaa seinälle myöskin. Taito Itä-Suomi painattaa taulujen ja korttien lisäksi Masalinin kuvituksia myös tekstiileihin kuten pussilakanoihin ja keittiöpyyhkeisiin. 

Jäälyhtyjä

Tässä näin maaliskuun pakkasille helppo ja kaunis talvinen sisustusvinkki ulos. Eli itselläni hieman välillä unholassa ollut klassinen jäälyhty, josta saa tuunattua astetta jännittävämmän laittamalla jotakin koristeita sankoon jäädyttämisvaiheessa. Koristeet voivat olla havuja, ruusuja, tulppaaneita, kanervia tai vaikka käpyjä. Tässähän on vain mielikuvitus rajana!

Oma lempparini on käyttää jo hieman nuupahtaneita leikkokukkia tähän. Yli 15 asteen pakkasessa jäälyhty jäätyy yleensä päivän ja yön aikana, sitä pienemmissä pakkasasteissa menee useampi vuorokausi. Tällä kertaa tein jäälyhdyn havuista. Havut pysyivät hyvin ämpärin pohjalla itsekseen. Mikäli käyttää jotakin täyttövaiheessa pintaan nousevaa koristetta, kannattaa laittaa vaikka ämpärin kansi tai joku muu paino päälle, jotteivat koristeet karkaa ylös.

Kun lyhty on jäätynyt, on hyvä ottaa hetkeksi ämpäri sisälle ennen kuin aikoo sen sangosta kipata. Tällöin jää irtoaa hieman sangon reunoista ja kippaus onnistuu helposti. Koristeltu jäälyhty on kaunis muutenkin, mutta voi toki sen kynttilänkin sinne laittaa myös. Näin kevättalvella on jo niin valoisaa, ettei paljoa kynttilöitä tulekaan enää käytettyä.