Inspiroiva työpiste

 Sinällään minulla ei ole väliä missä kirjoitan, se voi olla kahvilassa, keittiön pöydän kulmalla. Olen kirjoittanut Talonrakennustarina -kirjan lisäksi toisenkin kirjan, jonka kirjoitin enimmäkseen sohvannurkassa löhöillen. Nyt kun kirjoitan kolmatta kirjaa, päätin kuitenkin ottaa kunnon harppaukset ergonomiassa ja siirtyä kirjoittamaan ja tekemään muutkin kirjanpitohommat ja muut kunnolla taas kirjoituspöydän ääressä.

Tykästyin viitisentoista vuotta sitten kustavilaisesta huonekaluestetiikasta ja ostin silloin kirpputorilta ja antiikkiliikkeestä kustavilaisen lipaston sekä ymmärtääkseni kertaustyylisen, mutta jo yli sata vuotta vanhan, kirjoituspöydän. Tämä kirjoituspöytä maksoi muistaakseni noin 150 euroa. Sillä summallahan ei uutta kokopuista huonekalua saa millään! Suosittelenkin lämpimästi ostamaan kokopuisia ja siten kestäviä antiikkihuonekaluja. Kun vähän etsiskelee, niitä löytää kirpputoreilta helposti, joko hieman tuunattavina tai jo valmiiksi tosi hyväkuntoisina. Joskus toki uudellakin huonekalulla on paikkansa, mutta en oikeastaan keksi kovin montaa tilannetta. Kiintokalusteet on toki asia erikseen.

Olen pitänyt aivan mahdottomasti tästä kirjoituspöydästä, joka on hyvässä kunnossa, mutta jossa ajan kulku näkyy ja saakin näkyä. Kokopuinen huonekalu on hyvä investointi, se kestää helposti kymmeniä vuosia, jos on jo valmiiksi kestänyt satojakin vuosia. Kirjoituspöydässäni on mukavaa, että se on alkuperäisessä usvanvihreässä maalissa, kultareunuksin koristeltu. Pöytä on ainakin ollut jossakin vaiheessa Helsingissä, mutta voisiko se olla tehty siellä, vai onko ollut esimerkiksi myynnissä siellä, niin en ole aivan niin antiikin tuntija, että osaisin tulkita pöytälevyn pohjassa olevaa leimaa. 

Näissä vanhoissa puulaatikoissa ihailen aina pikku liitoksia, joilla laatikot on tiiviisti kasattu. Pöytä herättelee pohtimaan, kuka pöydän on rakentanut, kuka maalannut, kuka ensimmäisen kerran sen hankkinut ja minkä kirjeen ensiksi sen ääressä kirjoittanut?

Työpöydän varustuksista vuosikalenteri on tärkeä, katseet kääntyvät jo väistämättä seuraavaan vuoteen. On vanhat kukkakaiuttimet, että voi kuunnella joulumusiikkia. Pöytälamppu, muutamia kirjoja, tiimalasi, Gardajärveltä ostettu karttapallo ja Prahasta ostettu paperipaino, nekin asettuneina pöydälle. Koska kirjoittaessa on hyvä miettiä samalla ajankulua ja maailmaa. Sitten on lasten antamia juttuja, kuten kynäpurkki. Tonttukin on mukana menossa. Juuri nyt parasta on tietysti talvinen luonto, joka leijailee ikkunassa. 

Mukavaa joulun odotusta, rauhallista ja levollista joulua ja toiveikasta vuodenvaihdetta kaikille!

Pohjapiirrustus

Kovasti polttelee jo päästä tekemään jotain konkreettista, mutta vielä on hetki jaksettava pyöritellä papereita rakennusluvan ollessa edelleen käsittelyvaiheessa. Muuttolaatikoita nostellessa pääsee sentään jo vähän tekemisen makuun ja tajuaa, että tosiaan suunta on kohti uutta kotia. Kirpputorille lähtee sellaista tavaraa, jota ei ole tarvetta uuteen kotiin kantaa, tärkeimmät vaan.

Tässä pohjapiirros lopullisine muokkauksineen ja vertailun vuoksi alla alkuperäinen pohja. Terassi on piirretty jatkumaan koko kulman alueelle. Kuisti on muutettu puolilämpimäksi verannaksi ja eteisestä on poistettu väliseinä. Nyt ei varmaan ole enää ahdasta, vaikka koko perhe haalareineen päivineen ja kissa ja koira on eteisessä yhtäaikaa. :) Käynti työhuoneeseen on olohuoneen pariovista. Hetken kävi jo mielessä, että olisiko sittenkin riittänyt kolme huonetta ja 120-130m2, mitä monet nelihenkisetkin perheet nykyään rakentavat. Mutta kyllä työhuoneeseen ja näihin neliöihin on sittenkin tyytyväinen. Kun kumpikin tehdään töitä etänä ja kotoa käsin, niin on erillinen huone tärkeä. Ja saahan verovähennyksiinkin työhuonevähennyksen huomioitua. 

Taloa jatkettiin hieman, jotta makuuhuoneet suurentuvat. Tekniseen tilaan mennään sisäkautta, joten yksi ulko-ovi vähentyi. Kylppäristäkin poistettiin seinänpätkä, jotta saadaan varattua tila poreammeelle. Mies toivoo kahta suihkua ja nekin näyttävät mahtuvan kylppäriin. Talotoimistusta allekirjoitettaessa ei vielä tiedettykään, mitä följarit ovat, vaikka niitä tuli tietämättään ihailtua yhdessä esittelytalossa. :D Finnlamellin Veijolta sekin selvisi, että ne ovat seinään pultatut pystypuutuet, jotka estävät hirsitalon pitkien seinien pullistumista. Ne voi laittaa joko piiloon tai näkyville. Me haluttiin ne koristeeksi ulkoseinälle, joten följarit on piirretty näkyviin.

Keittiösuunnitelmaa on käyty tekemässä ja hyvältä vaikuttaa, mutta muutamia ratkaisuja jäätiin vielä pohtimaan. Näillä näkymin meille tulee saareke, joka on leveämpi kuin kuvassa nyt ja jääkaappi siirtyy ruokapöydän viereen, pakastin jää kauemmas.

Toivon mukaan metsänraivaus on pian ovella. Kesälle on luvassa ainakin koostetta Mikkelin asuntomessuilta ja talon ulkomaalipohdintaa. Aurinkoisia päiviä!

Kuvat: Finnlamelli