Lattiavalu

Valupäivä sujui hyvin, aamulla alkoi hommat ja muutaman tunnin kuluttua koko lattia oli liipattu. Samalla valulla liippaajamme tekivät kaadot märkätilojen lattioihin. Kolme autollista jouduttiin tilaamaan betonia, kaksi ei aivan riittänyt. Betonia on lattiassa nyt noin 11 senttiä ja vahvennetuissa kohdin kymmenen senttiä lisää.

Seinät suojattiin ylös asti kolme metrisellä muovilla, lähinnä ajateltiin ettei hiontapölykään sitten sotkisi seiniä. Tolpat unohtuivat kuitenkin olkkarista suojata, varmaan olivat liian näkyvällä paikalla. :D Joten niihin piti äkkiä kääräistä muovia kun betoni oli jo tolppien kohdalla tulossa. Muita edellispäivän valmisteluja oli kurasyöpön asennus paikoilleen maakuivabetonimassan kanssa.

Valun liippaamisen jälkeen helteessä odoteltiin muutama tunti ennen kuin pinta hierrettiin tasaiseksi. Siitä muutaman tunnin jälkeen oli tasaista ammattilaisten jäljiltä.

Valun jälkihoito on tärkeää ja meille opastettiin parin viikon aika jälkihoidolle. Meillä sattuikin tämän kesän hellesäät valun ajankohtaan, joten kastelukannut olivat tarpeen. Heti seuraavana aamuna lattia kasteltiin ja laitettiin suodatinkangas, jonka päälle levitettiin muovit kosteuden haihtumisen estämiseksi. Parin päivän kuluttua valusta lattia on hiottava ja teimme tuon työvaiheen itse. Vuokrasimme hiontakoneen paikallisesta konevuokraamosta. Aika urakka oli, mutta tulipa tehtyä ja säästöjä tuli itse tehden. Eli muovit otettiin pois hionnan ajaksi, jonka jälkeen taas kastelu ja muovit takaisin paikoilleen vielä viikoksi. Nyt vain odotellaan, että kuivaa varmasti kunnolla. Puoli vuotta ainakin, ennen kuin mitään laattoja tai parketteja laitetaan. 

Kun lattia on reilassa, nostetaankin katseet kohti varsin keskeneräistä laipiota. :D Ilmastointikanavasuunnitelmat on tehty ja putket tilattu. Niitä aletaan asentamaan, jotta saisimme laipion kiinni ja Huntonin puhallusvillat paikoilleen. Tavoite on myös saada syksyn edetessä talo ulkoapäin valmiiksi eli maalaukset loppuun ja vuorilaudat nikkaroitua. Maalaaminen ei ole onnistunut helteellä, kun maali kuivuu liian nopeasti. Iltaa vasten on vähän käyty maalailemassa, mutta yölämpötilatkin ovat olleet maalin kannalta hankalat. Virtasen Maalitehtaalta varoiteltiin mahdollisista maalipintaan syntyvistä kuplista, kun lämpö kuivattaa uudesta puusta erilaisia kaasuja ennen kuin maali on kuivunut. Mutta onpa ollut ihana aurinkokesä, maalailla ehtii syksylläkin. :)

Reunan anatomia

Kerron tarkemmin, miten tuo talon paraatipuolen kuistin perustus toteutettiin. Tosiaan alkuperäisessä mallissa se on piirretty avokuistiksi, mutta meillä hautuu ajatus puolilämpimästä kuistista. Jätämme varauksen umpikuistille, koska sille meillä on enemmän käyttöarvoa. Siitä ei tule hirsirakenteinen, vaan hirsipaneloitu.

Aluksi kuitenkin teemme kustannussyistä avokuistin. Rakennusluvan puitteissa molemmat ovat mahdollisia, umpikuistiin päädyttäessä tosin täytynee ainakin ilmoitus tehdä, koska se vaikuttaa kiinteistöveron perusteena oleviin neliöihin. Olemme saaneet hyvin päätettyä isot asiat talossa, mutta tämä on ollut sellainen kohta, jota soudetaan ja huovataan. Rakennepiirrustuksetkin aiheuttivat hieman päänvaivaa, sillä valu olisi pitänyt suorittaa luultavasti kahdella tai kolmella erillisellä kerralla. Ensiksi sokkeli ja sitten laatta.

Soklex-muottien asentajan ja pääsuunnittelijamme kanssa pohdittiin rakennetta ja päädyttiin reunavahvistettuun laattaan. Reunavahvistettu laatta tarkoittaa laattaa, joka on yhtä ja samaa teräsbetonia sokkelin kanssa. Tuosta piirrettiin piirrustus ja toteutettiin Soklex-muoteilla siten, että muotin sisäreuna leikattiin laatan alapinnan korkeudelle. Kuistin etureunan muottia laskettiin pari senttiä alemmaksi, jotta laatalle saadaan pieni kaato. Valu tapahtui samalla kertaa samalla betonilla muun perustuksen kanssa. Valun yhteydessä reunaan muotoiltiin pieni porras, jotta hirren ulkoreuna ei jää suoraan laatalle lepäämään. 

Laatikossa on pohjalla hiekkaa, suodatinkangas ja sepeliä, sitten neljä kerrosta 50 millisiä XPS eristelevyjä ja raudoituksena 6 millistä raudoitusverkkoa 150 millimetrin silmällä. Kuvassa pilkistelee myös sininen radonputken pää, tosin tässä tapauksessa kyseessä on enemmänkin tuuletukseen ja kosteuden poistoon tarkoitettu putkitus. Putken ulkopuolinen pää jää rappusten alle suojaan ja piiloon. Laatan päälle tulee siis aluksi terassilaudat. Kun se joskus muutetaan puolilämpimäksi tilaksi, tilalle vaihdetaan lattialankut, joiden alle oli ajatus laittaa sähkölattialämmityskaapeli. Muualle taloon tulee kyllä vesikiertoinen lattialämmitys. Puolilämpimässä tilassa jäätymisen vaara on helpompi hallita sähkölämmityksellä, sillä tilaa ei välttämättä haluta talvella pitää jatkuvasti lämpimänä ja erillinen glygolikierto toisi lisää kustannuksia.

Sokkeli esittäytyy

Muutama päivä valun kuivumisen jälkeen leikattiin muotin näkyvä osa pois ja voilá - valmista sokkelipintaa paljastuu! Ensin tukipuut poistettiin päältä ja sitten leikattiin sähkösahalla. Ai niin, tätä ennen piti lapioda sepelituentaa sivuun. Vähän aikaa leikkaamisen jälkeen sokkelissa näkyy tummemmat viirut, jotka haalenevat pian pois. Jäi vähän epäselväksi mistä johtuu, mutta varmaan on joku ilmiö raudoituksista ja muotin kennorakenteesta johtuva ero kuivumisnopeudessa.

Tässä vaiheessa on mukava kaivaa rakennuspiirrustukset ja sokkeleita asentaessa ahkerassa käytössä ollut mittakela esiin. Nimittäin tarkistaa niinkin oleellinen asia, onko perustus oikean kokoinen ja korko oikein. Perustuksen koolle nyt ei enää mitään voi, mutta korkoa ehtisi vielä ennen hirsien tuloa tuunata, jos sattuisi heittämään jostakin kohtaa. Vielä ei olla ehditty korkoa tarkistaa, mutta ristimitat ja muut mitat otettiin. Tarkat on! Erkkerin kohdalle oli tullut kuuden millimetrin heitto, mutta tuo heitto ei maata eikä taloa kaada. Asentajan mukaan alle 10 millimetrin tarkkuus on jo hyvä ristimitoissa. Asennusvaiheessa on paras käyttää teräsmittaa, sillä muovisilla on taipumus venyä, jolloin mittaus ei enää ole tarkka. Teräsmitoissa taas vaikuttaa jonkin verran lämpötila missä niitä käytetään, mutta ongelma tulee vastaan lähinnä äärilämpötiloissa. Mitoissa yleensä vähän pienempi on parempi kuin liian iso. Sokkelin mitat ovat joka tapauksessa hirsien ulkomittoja pienemmät, noin 40 - 60 millimetriä päästä päähän. Hirren reuna nimittäin tulee sokkelin yli ja pieni heitto alle tässä ei tällöin haittaa. Jos mittauksissa esiintyy jotain mitta-ongelmia, niitä voi korjata muuttamalla hirsien mittoja perustuksiin sopiviksi. Olettaen, että niitä hirsiä ei vielä ole tehtaalla valmistettu.

Tältä näyttää terassin tolppa. Kiinnityslaattateräkset on leikattu mittatilauksena paikallisessa laser-leikkauksia työstävässä yrityksessä. Mieheni piirsi kuvan levystä reikineen ja tuon suunnitelman mukaan tuli juuri oikeanlaiset HST (haponkestävät) 5 millimetrin lattateräslevyt valmiiksi rei'illä. Reikiä on joka kiinnikkeessä neljä kappaletta, joista kolme toimii ankkureina betonin sisässä. HST on aika kovaa materiaalia, joten on mukava, kun niitä ei enää tarvinnut työstää. Hinta on käytännössä samaa luokkaa kuin jos olisi alkanut etsimään jotain rautakaupan hyllyissä olevia rautoja. Lattateräkset aseteltiin valuvaiheessa linjalankojen avulla suoraan linjaan.

Seuraava ohjelmanumero on siistiä ja vähän hioa reunoja sekä lapioida sepelit takaisin. Samalla laitetaan jo suikaleet suodatinkangasta sokkelin vierelle, sepelin alle. Nyt sitten betoni saa rauhassa kuivua ja odotella helmikuussa saapuvia hirsiä! 

Työmaalla urakka jatkuu syksyn ajan vielä pihan tasailulla, kaivohommilla, sisätäytön tasoittamisella ja eristyslevyjen laitolla.

Betonia leipomassa

Kivijalka on nyt valettu ja valmis. Siellä sitä on teräsbetonia maassa 14,6 kuutiota! Tai tuosta määrästä 0,4 m3 oli itseasiassa tilaukseen laitettua työvaraa ja käytännössä sen verran jäi yli. Määrä laskettiin Soklex-muottien laskennallisten betonimäärien mukaan. Lisäksi tuli kuistin reunavahvistetun laatan tarvitsema määrä. Aika tarkkaan siis tilattu määrä käytettiin, kun yli jäi oikeastaan vain mitä pumpun putkiin ja pumppuauton perään jää. Tuosta jämäbetonista muotoiltiin lopuksi rappukivi vuosiluvulla ja neljä pientä ankkuria soutuveneisiin. 

Alla kuvissa terassin kierretankojen tapit, jotka aamulla ennen betoniautojen tuloa ehdittiin laittaa. 

Lapsille luvattiin, että betoniautoa pääsee sitten katsomaan. Ja olihan autossa melkoinen nosturi, vaivatta ylettyi 17 metrin pituisen perustuksen toiseen reunaan. Betoni tuotiin kahdella autolla, pumppuautoon siirrettiin täydennyslasti toisella kuormalla. Koko valutoimitus kesti vajaat pari tuntia, ensimmäiseksi betoni valettiin anturatasoon ja toinen kierros heti perään sokkeliksi. Ja lopuksi valettiin maanvaraisen kuistin lattia ja terassin tolpat. Sitten otettiinkin muurarinlusikka käteen ja tasoitettiin sokkelin pinnat ja liipattiin kuistin laatta. Kuistin laattaan piti tehdä pieni kaato poispäin seinästä. Sokkelin ja laatan yhtymäkohtaan muotoiltiin pieni porras, jotta hirren ulkoreuna ei lepäisi laatan päällä.

Betoni lasketaan muottiin ja vibrataan heti perään. Eihän tämä homma juuri leipomisesta eroa, taikina vatkataan ja lopuksi muotista otetaan ulkoreuna pois katsoen lopputulosta. :D Pieni vaara on, että vibratessa betoniin jää ilmakuplia. Tällöin sokkeliin jäisi harmillisia reikiä näkyviin. Saamassamme betonissa oli kunnolla sementtiä, joten eiköhän perustukset tulevalle asumiselle ole nyt tukevaa sorttia. :) Betonille laskettiin 100-vuoden käyttöikä ja lujuudeksi tuli tällöin K37 (arvo kertoo kuinka monta kiloa yksi senttineliömetri kestää painoa). Soklex muotit tulee täyttää riittävän notkealla massalla. Valmistajan suositus on S3 pumpattuna 80 mm letkulla tai supistajalla. Raekoko on #16 "hieno", jolloin osa aineksesta on kokoa #8. Tuo risuaitamerkki tarkoittaa siivilän kokoa, josta aines on siivilöity läpi.

Valamisesta selvittiin kuivin nahoin, mutta sitten alkoi sade. Suojasimme ensihätään eristelevyillä sokkelin pinnat, näin ei jäänyt pisaranjälkiä eikä leijunut lehtiä kiinni märkään betoniin. Levyt nosteltiin pois seuraavana päivänä. Kuistinkin lattia suojattiin levyillä ja muovilla, mutta silti siihen ehti tulemaan pisaranjälkiä. Tämä ei nyt meidän tapauksessa kuitenkaan haittaa, koska pinnoitamme lattian laudoilla. Valupintaa voi kyllä jälkeenpäin hioa, jos siihen on jäänyt korjaamista.

Betonivalu pitää aina jälkihoitaa. Käytännössä tämä tarkoittaa tarkkailua ja kastelemista, jotta halkeamia ei pääse tulemaan. Meillä seuraavien päivien kastelu hoituikin luontoäidin toimesta itsekseen. Pari päivää kuistin lattiaa suojattiin liialta sateen piiskaamiselta. Seuraavaksi paljastuu sokkeli, jolle tehdään vielä loppusilaukset!