Keittiöunelmia

Tällä viikolla on kiva päivä, kun mennään tarkentamaan keittiösuunnitelmia. Pian varmaan on näytettäväksi asti jotain. Kävimme tekemässä ensimmäiset versiot jo tammikuussa ja yksityiskohdat ovat tällä välillä muhineet mielessä mieluisiksi. 

Muutama kuukausi sitten tuntui, että ei jaksaisi yhtään ajatella näin isoa juttua kuin keittiötä! Ihan absurdia mennä kauppaan ja ostaa kokonainen keittiö ja kodinhoitohuone. :D Nyt kun kivijalka on pystyssä, on tullut uutta intoa näihin suunnittelujuttuihin ja ne tuntuvat muutenkin ajankohtaisemmilta. Sisäputkituksia tehdessä ja lattiaa valaessa on oltava kodinkoneiden ja vesipisteiden tarkat sijainnit jo selvillä.

Keittiöstä tulee vaalea, työtasot ovat lämminsävyistä puunväriä ja liesi tulee saarekkeeseen. Kaapinovet ovat puuta, koivua todennäköisesti. Kerron tarkemmin tuosta suunnitteluprosessista myöhemmin. Kodinhoitohuoneen suunnitelmat tehdään samalla kertaa. 

Raksahetkiä Instagramissa

Hirsiä Aurinkokalliolla löytyy nyt myös Instagramista. Käy toki seuraamassa raksahetkiä sielläkin, laitan vähän eri juttuja sinne!

Veden lähteillä

Kaikessa tohinassa on unohtunut kertoa tarkemmin tuosta meidän vesikaivosta. Kun otollinen paikka kaivolle koekaivausten myötä löydettiin, kaivettiin tietenkin julmetun kokoinen kuoppa. Mitä syvempi, sen parempi. Pyörivällä kaivinkoneella pääsee kyllin syvälle. Syvyyttä kaivoon saatiin viisi ja puoli metriä, eikä kallio vielä ollut vastassa.

Kun kaivuutyö oli valmis, alkoikin reunoilta jo tihkuttaa vettä. Tässä vaiheessa näkee vesisuonien rajan. Kaivon pohjalle laitetaan CE-merkittyä hienoa kaivohiekkaa suodatushiekaksi, jotta maa on varmasti puhdasta kaivon ympärillä, vaikka perusmaa onkin hiekkaa.

Ensimmäinen kaivonrengas laskettiin alas ja vatupassilla tarkistettiin, että rengas on vaaterissa. Ei nyt mitään Pisan tornia kaivoksi kaivata kuitenkaan. :D Laitettiin lisää renkaita ja alimpien ympärille teipattiin höyrynsulkumuovia. Tähän on muitakin vaihtoehtoja, mutta meitä varoiteltiin, että joistakin saattaa tulla makua veteen. Suojauksen tarkoitus on, että vesi nousee kaivoon vain pohjan kautta. Sitä mukaa kun renkaita laitetaan, täytetään kuoppaa kaivohiekalla. Vesiputken kohdalta kaivettiin samalla vesijohto-oja talolle päin. Renkaaseen, josta vesiputki lähtee, on tehtävä reikä. Reunat putken ympäriltä tiivistetään laastilla myöhemmin tiiviiksi.

Tässä kuvassa kaivo on täytettynä sille tasolle, josta vesiputki ja vesipumpun sähköjohto lähtevät talolle. Vesipumppu tulee siis kaivoon, koska paineella on helpompi työntää vesi taloon asti eikä putkea tarvitse ilmata. Tuohon tulee vielä pari kaivonrengasta lisää. Vesiputken kelan avaus onkin sitten ihan oma projektinsa, kun putken pituus on noin 100 metriä. Lopuksi maa kaivon ympärillä tasoitetaan ja muotoillaan kumpareeksi, jotta pintavedet valuvat poispäin. 

Uusi kaivo on ensin tyhjennettävä muutamaan kertaan vedestä, nyt se on jo pari kertaa tyhjennetty. Kuvassa yllä ensimmäinen tyhjennys on meneillään. Vesianalyysi tehdään myöhemmin, jotta saadaan tarkemmin selville veden laatu. Kaivon pohjalle laitetaan kalkkia, koska se muuttaa veden pH:ta sopivammaksi. Vanhan kansan konsti veden tutkimiseen on keittää vettä ja katsoa jääkö kattilan reunoille ruostetta. 

Kaivossa on nyt ollut noin kaksi ja puoli metriä vettä. Sateiden takia pinta oli ennen ensimmäistä tyhjennystä lähes kolme ja puoli metriä. Toivottavasti laatukin on hyvä eikä vedessä olisi rautaa! Vielä ei olla päästy niin pitkälle, että maistamaan tätä oman kaivon vettä. Raikkaalta se ainakin tuoksuu!

Maatyöt pähkinänkuoressa

Pohjien teko, maatyövaihe - mitä nimityksiä näitä nyt on. Uurastukselle, jonka tuloksena on kivijalka ja putkitukset tehtyinä. Aloitimme työt elokuun alussa ja nyt lokakuun loppupuolella on lähestulkoon valmista. Työtä on yllätys yllätys ollut enemmän kuin kuviteltiin. :D Hyvä toki onkin tottua siihen, että aikaa rakentamisessa kannattaa varata kaikkeen reilusti! 

Pari sanaa tästä itse tekemisestä, josta mainitsinkin aiemmin. Teemme mahdollisimman paljon itse raksalla, mutta tämä edellyttää tietenkin asioista tarkkaan selville ottamista! Meillä on hankkeessa mukana kattaus alansa mestareita, joilta kysytään neuvoja ja jotka tekevät kriittisiä työvaiheita. Hirsikehikon pystytys on tällainen työvaihe, jotta kehikosta saadaan varmasti tiivis. Ja katonkin teossa toimitaan vain hanslankareina, ei nyt sentään talkoilla aiota mennä katolle. Katossa onkin useampia jiirejä, joten taitoa tarvitaan niiden tekemiseen. 

Rakettitiedettähän rakentaminen ei välttämättä ole, mutta huolellisuutta ja tietoa vaativaa kylläkin. Ja tieto on sellaista, joka tässä asiassa päivittyy. Mietitään vaikka 70-luvun rakentamista, jolloin mutkia oiottiin nykykäsityksen mukaan melkoisesti. :D Eipä vuoden -90 rivitalokodissammekaan ollut sadevesijärjestelmää ollenkaan, vaan ne kaivettiin talkoilla maahan jokunen vuosi sitten. Tuon operaation jälkeen joka syksy talon pihamaalle nousseet sienet katosivat saman tien, eli putkituksella oli selvästi vaikutusta kosteuden hallinnassa.

Koontina maatyövaihe käynnistyi puiden kaatamisella, maan kuorimisella, kantojen nostolla ja pois kuskaamisella. Sitten ajettiin hiekkaa täytemaaksi. Talon pohjalla anturan tasolla on perusmaata, josta on poistettu maatuva aines eli juuret, multapaakut ja muut vastaavat. Tähän kuuluu myös syksyn lehdet, joita harmillisesti leijaili valamisen jälkeen sisätäytön päälle. Nekin joutuu poistamaan, etteivät jää lattian alle maatumaan.

Yläkuvassa näkyy multakerros ja juuria, joka vielä kuorittiin pois talon kohdalta. Alakuvassa alkoi talon paikka hahmottumaan! Sepelikerros on kiertämässä anturatason alla, jonka päälle muotit laitettiin.

Maa pitää tiivistää täryttämällä. Myös se, että talon pohjalla ajellaan isoilla koneilla, tiivistää toki maata lisää. Pidimme viimeiseen saakka toisen päädyn auki ja muotittamatta, jotta sisälle pääsi ajamaan koneilla. Kun pohjamaa oli tasoiteltu ja tärytetty, laitettiin suodatinkangas erottamaan maakerrokset toisistaan. Päälle leviteltiin pikkuisen sepeliä, jotta kuorma-auto pääsi kippaamaan sepelikuormat suoraan kankaan päälle, eikä kangas irronnut paikoiltaan.

Siinä se, sisätäyttö 8/16 sepelillä vaadittavat 30 cm, samalla aineksella on sokkelin ympärykset ulkopuolelta. Päätimme laittaa sepeliä terassinkin alle, jotteivat muurahaiset asetu asustelemaan kovin mieluusti talon nurkille. Talon kohdalla oli alunperin kaksi muurahaispesää, jotka siirrettiin pois. 

Tien pohja pihaan alkoi sateessa mennä kovin veteläksi, jolloin siihen tilattiin kuorma 0/52 sepeliä. Sillä jämäköityi hyväksi ja kesti taas isojen koneiden ajoa. Muistaa kun ensimmäinen rekkakuormallinen putkikuljetuksia saapui tontille ja mietittiin mihin ihmeeseen nämä kaikki saadaan mahtumaan. :) Sinne ne vaan maahan upposivat. Perustus laitetaan talvehtimaan nyt niin, että sisätäytön päälle levitetään eristelevyjä. Sisävalu ja lattialämmityksen asentaminen tehdään kevättalvella, kun hirsikehikko on pystyssä. 

Seuraavaksi alkaa hirsipystytysurakoinnin kilpailutus ja kattovalmistajan valinta. Lisäksi käteen otetaan pohjapiirrustus ja ryhdytään miettimään elämää talossa. Kuten sähkösuunnitelman näkökulmasta, jotta saadaan pistorasiat oikeaan paikkaan ja sopiva valaistus oikeaan paikkaan. Myös pihan suunnittelu on ollut mielessä ja sitä luonnostellaan paperille asti. Keittiösuunnitelmat on aikomus lyödä piakkoin lukkoon. Blogissa onkin mielenkiintoisia juttuja luvassa syksyn mittaan! Kiva kun luet. :) 

Sokkeli esittäytyy

Muutama päivä valun kuivumisen jälkeen leikattiin muotin näkyvä osa pois ja voilá - valmista sokkelipintaa paljastuu! Ensin tukipuut poistettiin päältä ja sitten leikattiin sähkösahalla. Ai niin, tätä ennen piti lapioda sepelituentaa sivuun. Vähän aikaa leikkaamisen jälkeen sokkelissa näkyy tummemmat viirut, jotka haalenevat pian pois. Jäi vähän epäselväksi mistä johtuu, mutta varmaan on joku ilmiö raudoituksista ja muotin kennorakenteesta johtuva ero kuivumisnopeudessa.

Tässä vaiheessa on mukava kaivaa rakennuspiirrustukset ja sokkeleita asentaessa ahkerassa käytössä ollut mittakela esiin. Nimittäin tarkistaa niinkin oleellinen asia, onko perustus oikean kokoinen ja korko oikein. Perustuksen koolle nyt ei enää mitään voi, mutta korkoa ehtisi vielä ennen hirsien tuloa tuunata, jos sattuisi heittämään jostakin kohtaa. Vielä ei olla ehditty korkoa tarkistaa, mutta ristimitat ja muut mitat otettiin. Tarkat on! Erkkerin kohdalle oli tullut kuuden millimetrin heitto, mutta tuo heitto ei maata eikä taloa kaada. Asentajan mukaan alle 10 millimetrin tarkkuus on jo hyvä ristimitoissa. Asennusvaiheessa on paras käyttää teräsmittaa, sillä muovisilla on taipumus venyä, jolloin mittaus ei enää ole tarkka. Teräsmitoissa taas vaikuttaa jonkin verran lämpötila missä niitä käytetään, mutta ongelma tulee vastaan lähinnä äärilämpötiloissa. Mitoissa yleensä vähän pienempi on parempi kuin liian iso. Sokkelin mitat ovat joka tapauksessa hirsien ulkomittoja pienemmät, noin 40 - 60 millimetriä päästä päähän. Hirren reuna nimittäin tulee sokkelin yli ja pieni heitto alle tässä ei tällöin haittaa. Jos mittauksissa esiintyy jotain mitta-ongelmia, niitä voi korjata muuttamalla hirsien mittoja perustuksiin sopiviksi. Olettaen, että niitä hirsiä ei vielä ole tehtaalla valmistettu.

Tältä näyttää terassin tolppa. Kiinnityslaattateräkset on leikattu mittatilauksena paikallisessa laser-leikkauksia työstävässä yrityksessä. Mieheni piirsi kuvan levystä reikineen ja tuon suunnitelman mukaan tuli juuri oikeanlaiset HST (haponkestävät) 5 millimetrin lattateräslevyt valmiiksi rei'illä. Reikiä on joka kiinnikkeessä neljä kappaletta, joista kolme toimii ankkureina betonin sisässä. HST on aika kovaa materiaalia, joten on mukava, kun niitä ei enää tarvinnut työstää. Hinta on käytännössä samaa luokkaa kuin jos olisi alkanut etsimään jotain rautakaupan hyllyissä olevia rautoja. Lattateräkset aseteltiin valuvaiheessa linjalankojen avulla suoraan linjaan.

Seuraava ohjelmanumero on siistiä ja vähän hioa reunoja sekä lapioida sepelit takaisin. Samalla laitetaan jo suikaleet suodatinkangasta sokkelin vierelle, sepelin alle. Nyt sitten betoni saa rauhassa kuivua ja odotella helmikuussa saapuvia hirsiä! 

Työmaalla urakka jatkuu syksyn ajan vielä pihan tasailulla, kaivohommilla, sisätäytön tasoittamisella ja eristyslevyjen laitolla.

Betonia leipomassa

Kivijalka on nyt valettu ja valmis. Siellä sitä on teräsbetonia maassa 14,6 kuutiota! Tai tuosta määrästä 0,4 m3 oli itseasiassa tilaukseen laitettua työvaraa ja käytännössä sen verran jäi yli. Määrä laskettiin Soklex-muottien laskennallisten betonimäärien mukaan. Lisäksi tuli kuistin reunavahvistetun laatan tarvitsema määrä. Aika tarkkaan siis tilattu määrä käytettiin, kun yli jäi oikeastaan vain mitä pumpun putkiin ja pumppuauton perään jää. Tuosta jämäbetonista muotoiltiin lopuksi rappukivi vuosiluvulla ja neljä pientä ankkuria soutuveneisiin. 

Alla kuvissa terassin kierretankojen tapit, jotka aamulla ennen betoniautojen tuloa ehdittiin laittaa. 

Lapsille luvattiin, että betoniautoa pääsee sitten katsomaan. Ja olihan autossa melkoinen nosturi, vaivatta ylettyi 17 metrin pituisen perustuksen toiseen reunaan. Betoni tuotiin kahdella autolla, pumppuautoon siirrettiin täydennyslasti toisella kuormalla. Koko valutoimitus kesti vajaat pari tuntia, ensimmäiseksi betoni valettiin anturatasoon ja toinen kierros heti perään sokkeliksi. Ja lopuksi valettiin maanvaraisen kuistin lattia ja terassin tolpat. Sitten otettiinkin muurarinlusikka käteen ja tasoitettiin sokkelin pinnat ja liipattiin kuistin laatta. Kuistin laattaan piti tehdä pieni kaato poispäin seinästä. Sokkelin ja laatan yhtymäkohtaan muotoiltiin pieni porras, jotta hirren ulkoreuna ei lepäisi laatan päällä.

Betoni lasketaan muottiin ja vibrataan heti perään. Eihän tämä homma juuri leipomisesta eroa, taikina vatkataan ja lopuksi muotista otetaan ulkoreuna pois katsoen lopputulosta. :D Pieni vaara on, että vibratessa betoniin jää ilmakuplia. Tällöin sokkeliin jäisi harmillisia reikiä näkyviin. Saamassamme betonissa oli kunnolla sementtiä, joten eiköhän perustukset tulevalle asumiselle ole nyt tukevaa sorttia. :) Betonille laskettiin 100-vuoden käyttöikä ja lujuudeksi tuli tällöin K37 (arvo kertoo kuinka monta kiloa yksi senttineliömetri kestää painoa). Soklex muotit tulee täyttää riittävän notkealla massalla. Valmistajan suositus on S3 pumpattuna 80 mm letkulla tai supistajalla. Raekoko on #16 "hieno", jolloin osa aineksesta on kokoa #8. Tuo risuaitamerkki tarkoittaa siivilän kokoa, josta aines on siivilöity läpi.

Valamisesta selvittiin kuivin nahoin, mutta sitten alkoi sade. Suojasimme ensihätään eristelevyillä sokkelin pinnat, näin ei jäänyt pisaranjälkiä eikä leijunut lehtiä kiinni märkään betoniin. Levyt nosteltiin pois seuraavana päivänä. Kuistinkin lattia suojattiin levyillä ja muovilla, mutta silti siihen ehti tulemaan pisaranjälkiä. Tämä ei nyt meidän tapauksessa kuitenkaan haittaa, koska pinnoitamme lattian laudoilla. Valupintaa voi kyllä jälkeenpäin hioa, jos siihen on jäänyt korjaamista.

Betonivalu pitää aina jälkihoitaa. Käytännössä tämä tarkoittaa tarkkailua ja kastelemista, jotta halkeamia ei pääse tulemaan. Meillä seuraavien päivien kastelu hoituikin luontoäidin toimesta itsekseen. Pari päivää kuistin lattiaa suojattiin liialta sateen piiskaamiselta. Seuraavaksi paljastuu sokkeli, jolle tehdään vielä loppusilaukset!

Valua kohti

Palataan hetkeksi ajassa taaksepäin siihen erävoittoon, kun lämpöperustusmuotit saatiin paikoilleen. Itse muottien laitto kävi näppärästi ja nopeasti, meillä oli muottitoimittajalta asiansa osaava ja tosi mukava tekijä. Homman laajuus liittyy siihen, että salaojat, sadevesijärjestelmät ja routaeristeet laitetaan kaikki valmiiksi ennen valua. Mutta onpahan kaikki tarvittava sitten valmiina ja valu on ikäänkuin loppusilaus perustukselle. Alkuperäinen suunniteltu valupäivä siirtyi parilla viikolla eteenpäin, jotta kaikki saatiin tehtyä rauhassa valmiiksi. Syksyrakentajan riesana on, että muutamana päivänä kastuttiin perusteellisesti, kun satoi aamusta iltaan. Työt ei samaa tahtia sellaisina päivinä etene.

Muotit asetellaan sepelin ja erityisten muovilautojen päälle, jotka jätetään perustuksen alle. Muotit katsotaan laserilla vaateriin siten, että muovilaudat laitetaan oikeaan korkoon, jolloin muotti asettuu nätisti oikeaan korkoon. Muotteja vielä lopuksi vähän siirreltiin ihan potkimalla, jotta ristimitat saatiin kohdilleen. Seinälinjat merkitään linjalangoilla muotin yläpään tuentaan käytettäviin puihin, jolloin seinään suoruutta voi tarkkailla ja korjata tarvittaessa. Hirsitalossahan on erityisen tärkeää, että perustus on tarkasti oikean kokoinen. Alakuvassa on valmistumassa olohuoneen erkkerin nurkka. Soklexilla voisi toteuttaa myös pyöreitä seiniä - vaikka Muumitalon! :D

Muoteissa on raudoitukset mukana ja ulkopuolella oleva viiva on valun jälkeen muotin leikkaamiselle apuviiva. Kaikki muut muotin eristeet jäävät lämmittämään perustusta eikä niitä tarvitse erikseen laittaa. Ne ovat tiiviisti kiinni valmiissa betonissa, todella näppärä systeemi tämä ainakin meidän mielestä! Hintaeroakaan ei juuri tule tälle perustamistavalle, kun tavallisesti tehtävät työvaiheet laudoitusten rakenteluineen, raudoitusten virittelyineen ja eristämisineen jää pois. Raudoituksien jatkokset kulmissa taivutetaan putken pätkällä ja sidotaan lopuksi sidontalangalla. Tarvittaessa voidaan pätkiä harjateräksestä lisää raudoitusta.

Yläkuvassa routaeristeet on paikallaan ja tuentaa jo tehty merkkiviivaan asti. Viivan kohdalta valun kuivumisen jälkeen leikataan sokkeli näkyville. Meidän muoteissa viiva oli 55 cm kohdalla muotin yläpinnasta, jolloin näkyvälle sokkelille jää kunnan vaatima minimi 40 cm leikattaessa vähän viivan yläreunasta. 

Vielä ennen valua tuetaan korkeammalle, jotta betonin aiheuttama paine ei puske muottia ulospäin. Terassin pilarit toteutettiin pilarimuoteilla, joissa myöskin muotti jää eristeeksi maahan ja pilarit valetaan samalla kertaa perustuksen kanssa. Näihinkin muotteihin kuuluu valmis raudoitus. Pilarimuotit on kustannustehokkaat, eikä juuri kannata erillisiä pilarianturoita tai harkkoja alkaa muuramaan. Näitäkin muotteja oli helppo muokata. Yhdessä kohtaa jouduttiin muotin anturaa katkaisemaan kapeammaksi, jotta salaojaputket mahtuvat kulkemaan muottien välistä. Pilareissa on 600 mm x 600 mm anturat ja korkeus on tilattavissa tehtaalta halutuksi. Alla olevassa kuvassa näkyy muotteihin piirrettyjä apuviivoja kohdistusta varten.

Yllä kuvassa tuenta tehty valmiiksi. Ja alla kuistin lattia raudoitettuna. Juuri ennen valua lisättiin varmuudeksi vielä parit L:n muotoiset raudat talon sokkelin ja kuistin laatan rajaan. Kuistin lattia toteutettiin reunavahvistettuna laattana ja valettiin samalla kertaa. Tuosta tilasta on tarkoitus joskus tulla puolilämmin "kesähuone", jonne viedään paprikantaimet keväällä ikkunalle ja tunnelmoidaan syyssateita. Eli jolla jatketaan kesää kummastakin suunnasta. :) Lasitettu tila siis. Me kutsutaan sitä "kylmäksi eteiseksi", mutta en tiedä mikä virallinen nimi on.

Lopulta kaikki muotit on paikoillaan tuettuina ulkoa ja sisältä käsin ja valua vaille valmiina. Ylemmässä kuvassa tuenta puuttuukin vielä päätyseinästä, alakuvassa on valmis. Tuenta tehdään vuoron perään molemmin puolin sokkelia, jotta muotit eivät liikahda paikoiltaan. Linjalangoilla tarkistetaan suoruus. Sisätäyttö on myöskin jo tehtynä. Viimeinen seinä muotitettiin käytännön syistä vasta kun sepeli oli kuorma-autolla ajettu ja kipattu sisään asti suodatinkankaan päälle. Näin sepeliä ei tarvinnut siirrellä erikseen ja koneilla pääsi levittämään sen helposti. Lapiohommia silti on riittänyt, aivan muottien vierellä tuenta tehtiin ihan lapiolla, etteivät koneet kolhisi muotteja.

Valun jälkeen muutaman päivän kuluttua pääsee jännittämään sokkelin paljastumista, kun muotin näkyvä osa leikataan pois. Tällöin silmiä pitäisi hivellä sileä betonipinta. :) Nuokaan pois leikattavat palat eivät mene hukkaan, vaan jäljelle jää hyvää eristettä vaikka vesijohto-ojaan laitettavaksi. Ei siis jää tavallisen sokkelin valamisesta seuraavaa betonin sekaista lautakasaa. Kokonaisuutena olemme tähän asti tosi tyytyväisiä siihen, että valitsimme juuri tämän perustamistavan!