keskiviikko 17. tammikuuta 2018

200 metriä kalliolämpöä

Yhteistyössä KS Geoenergi Oy:n kanssa

Meille oli alusta asti selvää, että taloon tulee lämmitysmuodoksi kallioon porattava maalämpö. Haluamme huolettoman lämmityksen, joka on lisäksi edullinen, turvallinen ja ekologinen. Maalämpö alkaa olla yleisin lämmitysmuoto, mitä uusiin taloihin ja myös vanhoihin koteihin remonttien yhteydessä laitetaan. Lämpökaivon porasi meille vakaalla ammattitaidolla ympäri Suomea Kruunupyystä käsin kalliolämpöporauksia tekevä KS Geoenergi. Yritys on tehnyt kalliolämpöporauksia jo vuodesta 2003.



Kallioperä siis varaa lämpöä, jonka lämpötila on tasaisesti ympäri vuoden 7-8 astetta. Energiaa saadaan pumpattua kalliolämpökaivosta nelinkertaisesti pumpun kuluttamaan virtaan nähden, siksi se on niin edullista käyttää. Maalämpöä voidaan kerätä talteen myös maan alle vaakaan kaivettavalla putkistolla, mutta putkisto vaatii paljon tilaa ja sen laittaminen on työlästä. Kallioon porattu lämpökaivo tarvitsee vain vähän tilaa ja KS Geoenergin poravaunu kulki ketterästi meidänkin tontilla. Poravaunu matkusti toisen rekan kyydissä ja kompressori toisessa rekassa.

Operaatio kesti poran alkulämmittelyineen ja loppuhuoltoineen kahdeksan tuntia. Meille poratun lämpökaivon syvyys on 200 metriä. Tai porausteknisistä syistä syvyys kannattaa olla kolmen metrin jaolla, eli syvyys on 201 metriä miinus kytkentää varten katkaistu puolentoista metrin pätkä. Kaivon syvyys on mitoitettu 143 neliöisen talon ja noin 50 lisäneliön lämmittämiseen. Myöhemmin rakennettavalle autotallille tai lämpimälle varastolle riittää siis vielä lämpöä tästä kaivosta. On tärkeää mitoittaa kaivon syvyys lämmitystarpeisiin nähden ja porata kerralla tarpeeksi syvä kaivo. 

Porauksessa maaporaus on kallein ja aikaavievin vaihe, tuolloin pora asentaa samalla suojateräsputkea maahan. Teräsputket laitetaan kolmen metrin pätkissä ja ne hitsataan yhteen sitä mukaa, kun seuraavaa tarvitaan. Meidän tapauksessa kallio oli alle kolmen metrin syvyydessä, joten varsinaiseen kallioporausvaiheeseen päästiin nopeasti ja yksi suojaputki riitti. Porausvaihe meni sujuvasti ja 115 millimetrin pora näytti uppoavan kallioon kuin voihin. Hitsauslaitteetkin kuuluvat osaksi poravaunun varustusta, joten työkalut ovat tarvittaessa käden ulottuvilla. Huomasi kyllä, että paikalla oli ammattimiehet, kun kaikki sujui niin jouhevasti!











Poratessa vettä ei koko matkalta löytynyt, mutta oli kuulemma pari pehmeämpää kohtaa. Porauksen jälkeen saimme yksinkertaisen ohjeen vedenpinnan seuraamiseen kaivossa: pudotetaan pieni kivi ja otetaan aikaa kunnes kuuluu molskahdus. Tuosta voi sitten laskea, missä vedenpinta on. Ohjeena alle neljä sekuntia on riittävä ja sitä se oli jo porauksen jälkeen, ilmeisesti huuhteluveden verran. Seuraavana päivänä aika oli kaksi ja puoli sekuntia, mikä tarkottaa noin 30 metrin matkaa ja 170 metrin aktiivisyvyyttä eli veden määrää. Lämpökaivoon kuulemma voi vain lisätä vettä tarvittaessa, kyse kun ei ole käyttövesikaivosta. Nykytietämyksen mukaan maalämpökaivossa pienempi reiän halkaisija on parempi. Tällöin lämpö siirtyy tehokkaammin kalliosta keruuputkistoon, kun välissä on vähemmän vettä.

Porauksesta jäi siis näkyviin putken pää. Seuraavalla viikolla asennettiin keruuputket kaivoon, josta kerron toisessa postauksessa. Porausjäte on tällaista kivituhkaa, joka onkin varsin hyödyllistä ainetta. :) Sitä voi käyttää vaikka puutarhassa tai kukkapenkissä maanparannusaineena! Taidankin keväällä ripotella sitä tulevan nurmikon ja vuorimäntyistutusten alle.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti