Kivikkopuutarhan lumoa

Yksi kesän projekti oli kaunistella pihalla olevaa kiviröykkiötä tehden siitä kivikkopuutarhan. Kyseessä on kallionräjäytyksessä tullut kiviaines, joka on siis painavaa ja terävää, eikä oikein sellaisenaan mukavaa puutarhakivenä, mutta muurissa tai tällaisen kivikkopuutarhan pohjana se toimii hyvin. 

Alkutilanne oli siis tosiaan, no, kivikasa. Niinpä järjestelin ensin pienempiä lohkareita nätimmin, isommat kivet saivat olla suosiolla paikallaan. Sitten täytin kivien välejä hiekalla ja päälle on laitettu pieni kerros multaa, johon istutimme lahjaksi saatuja kalliokasveja. Kasveja on kasteltu kesän mittaan, jotta ne juurtuvat hyvin, vaikka nämä kasvit hyvin kuivassa ja karussa muuten pärjäävätkin.

Oli mukavaa, kun kerkesimme siirtää kasvit juuri ennen kukintaa, joten kauniit maksaruohot ehtivät jo kukkia tänä kesänä meidän pihalla! Ensi kesänä asetelmaan laitetaan lisää multaa, metsän puoli on vielä kesken muutenkin, sinne voisi ehkäpä lisätä joitain eri aikaan kukkivia kasveja. Tykkään todella paljon tällaisista kivikkokasveista, juju niissä on usein upeissa väreissä tai ne ovat muuten hillityn vihreitä, mutta lehdet ovat kauniin muotoisia. On kiehtovaa, että ne pärjäävät lähes olemattomalla kasvualustalla. Kivikkopuutarhaahan voi tuunailla myös laittamalla vaikka johonkin kivien väleihin jotain pienempää kiveä koristeeksi.

Kivikkokasveja löytyy myös siemenpusseista kylvettäviksi, eli edullisestikin näitä saa hommattua. Ja nämä jo istutetut kalliokasvithan leviävät tästä pikkuhiljaa lisää, osa tuntuu pärjäävän lähestulkoon paljaan kiven päällä kasvamassa.

Näin syksyn tullen ehdin taas enemmän keskittyä blogiin, joten katsotaan mitä aiheita syksyn mittaan tulee. Ainakin ajattelin koostaa, että mitä käyttöönottotarkastuksen jälkeen puolitoista vuotta sitten oli talossa vielä tekemättä ja missä vaiheessa nuo hommat ovat, jotta voisi tuon viimeisen lopputarkastuksen tilata rakennusvalvonnasta. Lopputarkastus on siis tehtävä viisi vuotta rakennusluvan saamisen jälkeen (ellei hae jatkolupaa), meillä aikaa tuohon on vielä siis ensi kesään saakka. Mukavaa loppukesää ja alkavaa syksyä kaikille!

Perennapostaus

Pidän perinteisistä pihakukkaklassikoista kuten sireenistä, hortensiasta, ruusuista, kuunliljoista, vuorenkilvestä ja jasmiinista. Monethan näistä klassikoista ovat olleet suosittuja puutarhakasveja jo 1800-luvulla ja paitsi että pidän näiden kasvien kukista ja monien tuoksusta todella paljon, ne tuovat samalla vähän vanhan talon fiilistä ja pysyvyyden ja perinteiden jatkumon havinaa uudenkin talon pihamaalle. 

Erityisen tärkeiltä nämä meidän perennat tuntuvat, kun ne ovat jaettuja ja lahjaksi saatuja. Osan emäkasvien ikä lähentelee sataa vuotta ellei ylikin. Alkukesästä olen ehtinyt istuttaa sireenejä, vuorenkilpiä, kuunliljoja ja kalliokasveista maksaruohoa. Osa ehti kukkiakin jo istutuksen jälkeen. Myös lemmikkejä olen kylvänyt ihan siemenestä, mutta ne kukkivat aikaisintaan ensi vuonna. Juhannusruusu ja toinen vaalenpunainen erittäin vanha ruusu on haaveissa istuttaa syksyllä. 

Kaikenlainen puutarhan ja kukkien hoito on ihanaa kesäpuuhaa lasten kanssa. Lapset ovat halunneet auttaa niin istuttamisessa, siementen kylvämisessä kuin kastelussakin. Ja parasta on napata istutuslaatikosta jotain yrttiä suuhun leikkien lomassa. 

Hyötykasveista taimena ostettu raparperi on jo kotiutunut puutarhaan. Raparperin istutuksessa tärkeää on tehdä kyllin suuri istutuskuoppa ja lannoittaa kuoppa ensin vaikka kananlannoitteella. Ja tietenkin kastella kaikkia näitä tulokkaita reilusti jonkun aikaa istutuksen jälkeen, jotta kasvit juurtuvat. Ensimmäisenä kesänä raparperista ei oteta varsia, ensi kesänä voi jo varovasti korjata pientä satoa ja kolmantena vuonna sitten voi korjata normaalimmin satoa. Samoin kaksi karviaispensasta ovat juurtuneet. Toivottavasti kaikki perennat viihtyvät ja kotiutuvat!