tiistai 13. heinäkuuta 2021

Perennapostaus

Pidän perinteisistä pihakukkaklassikoista kuten sireenistä, hortensiasta, ruusuista, kuunliljoista, vuorenkilvestä ja jasmiinista. Monethan näistä klassikoista ovat olleet suosittuja puutarhakasveja jo 1800-luvulla ja paitsi että pidän näiden kasvien kukista ja monien tuoksusta todella paljon, ne tuovat samalla vähän vanhan talon fiilistä ja pysyvyyden ja perinteiden jatkumon havinaa uudenkin talon pihamaalle. 

Erityisen tärkeiltä nämä meidän perennat tuntuvat, kun ne ovat jaettuja ja lahjaksi saatuja. Osan emäkasvien ikä lähentelee sataa vuotta ellei ylikin. Alkukesästä olen ehtinyt istuttaa sireenejä, vuorenkilpiä, kuunliljoja ja kalliokasveista maksaruohoa. Osa ehti kukkiakin jo istutuksen jälkeen. Myös lemmikkejä olen kylvänyt ihan siemenestä, mutta ne kukkivat aikaisintaan ensi vuonna. Juhannusruusu ja toinen vaalenpunainen erittäin vanha ruusu on haaveissa istuttaa syksyllä. 

Kaikenlainen puutarhan ja kukkien hoito on ihanaa kesäpuuhaa lasten kanssa. Lapset ovat halunneet auttaa niin istuttamisessa, siementen kylvämisessä kuin kastelussakin. Ja parasta on napata istutuslaatikosta jotain yrttiä suuhun leikkien lomassa. 

Hyötykasveista taimena ostettu raparperi on jo kotiutunut puutarhaan. Raparperin istutuksessa tärkeää on tehdä kyllin suuri istutuskuoppa ja lannoittaa kuoppa ensin vaikka kananlannoitteella. Ja tietenkin kastella kaikkia näitä tulokkaita reilusti jonkun aikaa istutuksen jälkeen, jotta kasvit juurtuvat. Ensimmäisenä kesänä raparperista ei oteta varsia, ensi kesänä voi jo varovasti korjata pientä satoa ja kolmantena vuonna sitten voi korjata normaalimmin satoa. Samoin kaksi karviaispensasta ovat juurtuneet. Toivottavasti kaikki perennat viihtyvät ja kotiutuvat!







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti