Kevättä kohti

Niin on taas talvi hujahtanut ja pitenevät päivät vievät kuin itsestään ajatukset kohti kevättä. Tomaatin taimet ovat jo hyvin nousseet kurkkimaan purkeista ja muutkin esikasvatukset on jo mielessä.

Odotan innolla tulevaa puutarhakautta, koska nyt on heti keväästä kasvihuone, jonne taimet voi siirtää jo aikaisin ja kasvukausi oikeasti pidentyy. Tästä voit lukea viime kesäisen kasvihuonepostauksen. Suurin osa käyttämistäni siemenistä on entisten vuosien jämiä piirongin laatikon jemmasta, jotakin kuten salaatin ja herneen siemeniä on hankittu lisää. Tulevana kesänä aion keskittyä viljelemään niitä vihanneksia ja kasviksia, joista varmimmin saa hyvän sadon ja mitä eniten omassa keittiössä käytetään.

Tomaattia eri lajikkeina, kasvihuonekurkkua, avomaankurkkua, salaattia, maissia, yrttejä, perunaa, hernettä, kesäkurpitsaa, retiisiä, pinaattia, chiliä, ruusukaalia ja sipulia ainakin. Porkkanoista on jemmassa entisiä siemeniä, samoin kukkakaalia. Porkkanoita en viime syksynä ehtinyt kylvää etukäteen, joten kylvö jää nyt keväälle. Ajattelin tällä kertaa kylvää ne jo vaihtelevan kasvukierronkin takia johonkin isoon ruukkuun tai astiaan. En ole onnistunut kovin hyvin porkkanoiden kanssa koskaan, varmaan kasvualustakin on ollut liian matala, joten kokeillaan uutta taktiikkaa tänä vuonna.

Keväällä on vuorossa myös odotettu viiniköynnöksen hankinta kasvihuoneeseen. Ja tietysti viimein myös omenapuiden istutus puutarhaan. Toivottavasti viime keväänä istutetut kirsikkapuut ja luumupuu ovat säästyneet myyriltä. Pitkäkorvat niihin eivät onneksi ole verkkojen ansioista päässeet käsiksi.

Ihanaa puutarha- ja muutakin kevättä!

Kasvihuoneen valinta, perustus ja kokoaminen

Viime kesän ehdottomasti mukavin kotijuttu oli saada pihalle kasvihuone. Kasvihuoneen mallin valinta alkaa miettimällä, mikä koko ja materiaali sopisi parhaiten oman kotipuutarhan tarpeisiin. Entä mitä kasvihuoneessa aikoo kasvattaa ja millaisia määriä. Vai aikooko sinne kenties viedä pöytäryhmän ja juoda siellä leivoskahveja. Vaihtoehtoina on siis käytännössä klassinen lasinen tai polykarbonaattilevyistä tehty kasvihuone, harjakattoinen tai kaareva malli.

Polykarbonaatti vei tällä kertaa voiton materiaalin osalta siksi, että se on hyvin kestävää ja suodattaa itsessään auringon uv-säteilyn, eli kasveja ei tarvitse kasvihuoneen sisällä suojella erikseen harsojen tai muiden avulla. Kriteerinä oli myös hankkia normaalikokoinen kasvihuone, johon kuitenkin mahtuu yksi viiniköynnös. Sen istutus jäi ensi kevääseen, mutta köynnökselle on varattu takanurkka jo valmiiksi.

Lisäksi polykarbonaatti on vihannesten kypsymiselle ja kasvukauden pidentämiselle lasiakin otollisempi materiaali. Se myös kestää paremmin jos vaikka jalkapallo osuu siihen tai on mahdollisesti kestävämpi talven haasteissa, joskin ainahan kasvihuone kuin kasvihuone on suojattava lumikuormalta eli pudotettava lunta katolta talven mittaan.

Näillä perusteilla malliksi valikoitui PALRAM Hybrid polykarbonaattikasvihuone alumiinirungolla. Kasvihuone on 4,6 neliön kokoinen ja se näyttää melkeinpä lasikasvihuoneelta, koska seinien muovi on kirkasta. Niinpä se on myös varsin nätti. Katossa on aaltoilevaa ja paksumpaa kennolevyä, joka varjostaa kasveja sopivasti kovimmalta paahteelta. Kasvihuoneessa on tuuletusluukku, ihan manuaalisesti avattava ja suljettava. Tähän on olemassa kyllä myös automaattisesti aukeava ikkuna lisävarusteena. Itse en sitä tarvitse, kun ei ole iso homma käydä avaamassa ja sulkemassa ikkunaa. Rännien päätyihin voi myös tässä kasvihuoneessa laittaa vesiletkut kiinni ja kerätä sadevettä kasteluvedeksi, kätevä systeemi. Olen kyllä yhden kesän perusteella ihan tosi tyytyväinen tähän kasvihuoneeseen! Sinne mahtuu myös yksi kirpputorilta ostettu tuoli, eli kyllä sen kahvikupposenkin voi käydä tomaattien seurana juomassa samalla kun hoitaa kasveja. Siitä tuli yllättäen myös lasten lempipaikka kesäsateella, käydä istumassa kasvihuoneen tuolilla ja kuunnella sateen ropinaa.

Kerkesimme tosin pystyttää kasvihuoneen vasta heinäkuun puolessavälissä ja tämän kesän asukkaat, tomaatit, paprikat ja kurkut, muuttivat sinne heti kun mahdollista. Koko homma alkoi tietenkin perustuksen teolla, joka eteni hissunkissun kesän mittaan. Perustuksen voi toteuttaa kasvihuoneeseen monella tavalla. Alustan on tietenkin tärkeää olla routimaton. Sokkelin ympärys on lapiolla kaivettu ja laitettu soraa pohjalle, jonka jälkeen on tehty muotitus ja pienellä betonivalulla on valettu laatta. Ihan meni porakoneen sekoittimella näin pienen betonimäärän sekoittaminen. Sitten on muurattu kerros leca -harkkoja sekä kaksi kerrosta tiiliä. Kasvihuoneen alumiinirungon sokkeli kiinnitettiin perustukseen ja sittenpä varsinainen kasaus pystyi alkamaan. Tässä vaiheessa myös on helpoin tehdä lattian sisustelu. Laattoja tulee varmaan joskus lisääkin, mutta nyt on vaan hiekka ja muutama laatta käytävänä. Itse kasvit ovat ruukuissa ja muissa astioissa eli ei suoraan maahan istutettuina.

Kasvihuone tuli kahdessa pienessä paketissa ja kasaamisessa meni melkein koko päivä. Osat olivat kyllä selkeästi numeroitu ja kasaus oli varsin kiva projekti. Kannattaa valita tyyni päivä, koska alumiinirunko on kovin kepoinen ennen levyjen asennusta ja kaksi henkilöä tarvitaan kasausprojektiin, jotta etenee mukavasti.

Ensi keväänä voikin taimet viedä hyvissä ajoin keväällä kasvihuoneeseen ja sitten selkeneekin paremmin, kuinka tämä vaikuttaa kasvukauden pidentymiseen. Nyt loppu tomaattisato kypsyi sisällä rasioissa keittiönpöydällä, kun ilmat alkoivat viilenemään. Talven aikana on tarkoitus valita sopiva viinirypälelajike, saa antaa vinkkejä, jos tietää hyväksi syöntihedelmäksi havaitun ja hyvin menestyvän lajikkeen. 

Mitä mukavinta syksyä kaikille!