Tammea tassujen alle

Yhteistyössä Kährsin kanssa

Lattian asennuksessa on päästy vauhtiin, aloitimme työn keittiön kohdalta. Parketti tuntuu kotoisalta materiaalilta lattiaksi meille ja lattiapinnoite onkin hankinta, jota ei ole tarvinnut yhtään miettiä. Meille on koko tämän raksamatkan ajan ollut selvää, että valitsemme saman Kährsin kolmisauvaisen ja silkinhimmeälakatun Como -tammiparketin, joka meillä oli aiemmassa kodissakin. Comoa on myös mattalakkaisena versiona.

Kährs on perinteikäs puulattioiden ja parkettien valmistaja, onhan yritys perustettu jo 160 vuotta sitten. Parketeissa on Woodloc 5S -pontit, jotka menevät kyllä tosi helposti paikoilleen verrattuna vanhempaan ponttimalliin, joka edellisen asunnon lattiassa oli. Yksittäinen lauta menee vaivattomasti ponttiinsa tiiviisti. Muutenkin parketti on tasalaatuista ja mittatarkkaa. Tilasimme parketit Parkettiliike Säkkinen Oy:ltä ja saimme samalla hyviä neuvoja Heikki Säkkiseltä. Hän sanoikin, että Kährsin parketti on laadukas ja hyvä tuote muovittomaankin lattia-asennukseen. 

Parketin alle valitsimmekin tällä kertaa korkkimaton vastaavan mestarimme hyväksynnällä. Kährsin suositus on höyrysulkuinen solumuovi uusille betonilattioille. Korkkimattoon päädyimme kuitenkin siksi, jotta koko asennus on muoviton ja hengittävä. Korkki alusmateriaalina on yhtä aikaa vaimentavaa, tukevaa ja hyvin betonin alkalisuutta ja kosteutta kestävää. Lattian betoni on meillä nyt kuivunut peräti 16 kuukautta, josta 10 kuukautta on ollut lattialämmitys käytössä, lisäksi alapohjan rakenne on meillä kuiva, paljon sepeliä ja alapohjan eristekerros on paksu. Solumuovin ja korkkimaton hintaero ei ole kovin suuri, nämä meidän on tilattu Saksasta suoraan valmistajan verkkokaupasta. Suomesta korkkimattoa ei tuntunut helposti löytyvän. Matto on kaksi millimetriä paksua ja tuossa paksuudessa korkkimatto on hiukan hauraampaa, joten asennuksessa on oltava hieman malttia.

Vaikka puu on herkkä materiaali, tässä sauvatammiparketissa aiempien kokemuksiemme mukaan koiran kynnenjäljet ja muut arjen kolhut eivät näy häiritsevästi. Kolhut sulautuvat luontevasti parketin eläväkuvioiseen pintaan, eivätkä siitä mitenkään paista. Lisäksi vertaillessa uutta parkettia vanhaan kymmenen vuotta sitten tehdyn lattian palaseen, ei eroa juurikaan tammipinnassa näy ja vain parkettilaudan piiloon jäävä runkomateriaali on vaihtanut hiukan väriä.

Vielähän tuossa muutama pinossa on odottamassa, mutta pala ja pontti kerrallaan tämäkin työ tehdään. Erittäin joutuisaa ja miellyttävimpiä työvaiheita tähän mennessä työmaalla. Onpas mukavaa saada viimein betonit piiloon! Jalkalistat tulee meillä samaan sävyyn Kährsin tammiviiluisilla jalkalistoilla.

Ei merta edemmäs sisustusideoille

Toisin sanoen sisustusta nykyisestä kodista. Seitsemän vuotta sitten rapsutettiin tapettia urakalla kattavan pintaremontin muodossa rivitaloasunnossamme. Niinpä seinien kittaus (tuskastuttavaa hommaa!), maalaus (tosi mukavaa), tapetointi (kieli keskellä suuta) ja parketin asennus (mies osaa tämän) ovat tuttua hommaa, ja nämä työt tehdään talossakin mahdollisimman pitkälle omin voimin. Niin ja tällä kertaahan onkin helpompaa, kun ei tarvitse entistä parkettia purkaa alta, eikä kolmea kerrosta tapettia rapsuttaa pois. :) Mutta työvaiheet ennen noita loppusilauksia onkin sitten vieraampia, joten paljon on opittavaa!

Sisustuksesta aatellaan, että mitäpä sitä hyvää vaihtamaan. Kun on viihtynyt näissä sävyissä, ei ole tarvetta muuttaa uuden kodin perustilmettä ja väripalettia. Ihan vitivalkoista ei kaivata, ja mustakaan ei kiinnosta. Sen sijaan lämmintä valkoista seiniin ja pari tehosteseinää, joissa mahdollisesti hillityt herraskartanotyyliset tapetit. Lastenhuoneisiin tulee enemmän väriä, lapset saa itse miettiä omien huoneitten sisustusta. Nyt on ehdotettu porkkanan ja mansikan väriä seinille, katsotaan vuoden päästä mitkä värit on pop. :) Muuten seinät saa olla aika hillittyjä, ettei väreihin kyllästy. Helpompaa kuitenkin vaihtaa verhoja ja sisustustyynyjä, kuin seiniä maalailla. Vaatehuone voisi myös olla väripilkku.
​
Lattiamateriaali on jo päätetty, sama Kährsin hyväksihavaittu tammiparketti kuin nykyisessä kodissa. Tulee kotoinen olokin varmasti, kun on tuttu lattia. Koivuparkettia harkittiin hetki, vaan kyllä tammen lämmin sävy ja tuntuma vie voiton. Koiran kynnen jäljet ja muut kolhutkin näkyy ihmeen vähän tammiparketissa. Ihan saman nimistä mallia Como ei Kährsiltä enää löytynyt, mutta lähes vastaavasta sai laskettua lattioille hinnat jo omaan budjettitaulukkoon. Ei ole kalleimmasta päästä, joten hinta laminaattiin verrattuna ei lopulta ole kovin suuri. Joku European Naturals Collectionista, oisko Verona tai Vienna lähimpänä. Keittiöönkin tulee parketti. Joku vuosi sittenhän keittiöihin näytettiin laitettavan aina laatat, mutta me halutaan puun lämpöä varpaiden alle kokatessakin.

Miettimistä silti riittää, kun uutta tekee. Erityisen innolla ja huolella suunnitellaan kylpytiloja. Innolla siksi, kun ei ole aiemmin suunniteltu ja huolella siksi, että kylppärin laatat on kyllä se kohta, mistä aikakausi helposti paljastuu. Vaaleanharmaa on voitolla lattialaattoihin, eteiseen suuria laattoja ja kylppäriin pienempiä. Kylppärin seiniin sitten varmaan laitetaan vaaleaa suurehkoa laattaa ja piristeeksi suihkuseinälle pari pystykoristeraitaa luonnonkivistä. 

Sitä aikaa kun remontoitiin, oli just tullut markkinoille Tikkurilan maalaussabluunat. Sabluunaideaa voiskin toteuttaa vaikka lastenhuoneissa. Tässähän on nyt aikaa suunnitella omat sabloonat hauskoista aiheista.