Tontille sähkö

Taloon johtava sähkökaapeli on kaivettu maahan ja mittarikaapin asennus on käynnissä. Pian tontille saadaan sähkö! Kieppi on alumiini AXMK 4x35 S kaapelia. Tämä on vaadittua paksumpaa, niin kestää paremmin vikavirtoja myös kauimmaisessa pistorasiassa.

Sähkö ei kovin kaukana ole tähänkään mennessä ollut, kun tontin halki menee ilmakaapeli. :D Mutta sähkön saaminen tarkoittaa liittymämaksun maksamista ja sähköyhtiö pystyttää yhden lisätolpan ja toisen paikkaa siirretään. Ensi viikolla pitäisi olla sähkö kytkettynä. Mittauskeskus odottaa myös asennusta, kunhan sille tehty teline saadaan maahan pystyyn. Teline tehtiin muista hommista ylimääräiseksi jääneistä tarvikkeista.

Samalla kaivuun vaivalla ojaan laitettiin valmiiksi kaapelia ulkovaloille. Tuota kaapelia ei tarvitse niin syvälle laittaa kuin talokaapelia, jonka suositeltu syvyys on minimissään 70 senttiä maanpinnasta routimisen vuoksi. Päälle lapioitiin hiekkaa parikymmentä senttiä ja sähkökaapelit merkitään aina lopuksi merkkinauhalla. Sähkökaapelit saa itse laittaa, mutta kytkennät tekee tietenkin aina sähkömies. 

Pihaan on tulossa neljä Airamin Kallio -pollarivalaisinta ajotietä reunustamaan ja niille on nyt varaukset valmiina. Väliä lampuille tulee yhdeksän metriä, kävimme pimeässä testaamassa yhdellä lampulla ja aggregaatilla, että miltä näyttää ja mikä väli olisi sopiva. Kokeilevaa valaisusuunnittelua. :) Lupaan kohta lopettaa nämä kaivantojen esittelyt, mutta vielä jotakin kaivettavaa on jäljellä! Tontilla kävi tällä viikolla toisenlaistakin kaivuukalustoa, niistä lisää myöhemmin.

Kaapeli valoille on nostettu suojaputkissa lenkkinä ylös. Tuo katkaistaan valojen asennusvaiheessa ja valot kytketään rinnakkain. Valojen ohjaus kiertää mittauskeskuksen kautta talolle.

Putkitusta pakkasella

Vielä näitä riittää, putkihommia. Ennen joulua pääsimme viemäriputkitusten kimppuun. Ihmeen hyvin onnistuivat maatyöt joulukuussakin. :D Ihan sulaa maata oli lapioida, joten mikäpä näitä oli tehdessä. Ensin kaivettiin putkien läpiviennit esille, tasoitettiin pohja tuttuun tapaan ja laseroitiin se niin, että laskua tulee tasaisesti kaksi senttiä metrille. Tuo kaadon määrä on määritelty WC-viemäröinnille Suomen rakentamismääräyskokoelmassa D1, jos WC huuhteluvesimäärä on alle kuusi litraa, minimissään neljä litraa. Monet uudet WC-istuimet ovat vettä säästäviä kahden ja neljän litran huuhtelulla. 

Seuraavaksi laitettiin putket, päälle hiekkaa ja kaksi kerrosta Styroplast-routaeristeitä. Putket voivat olla ihan vierekkäin. Nyt ne ovat noin 15 sentin etäisyydellä toisistaan, harmaalle vedelle ja WC-vesille on siis omat putkensa. Putkiin ei meidän tapauksessa tarvita ylimääräisiä tarkistusputkia enää talon nurkalla olevien lisäksi, koska välimatka jää alle 40 metrin, vaikka kallion takia alkuperäisistä suunnitelmista joudutaan hieman poikkeamaan. Määräysten mukaiset tarkistusputket vaatisivat asennuskohdalla vähän suuremman etäisyyden toisistaan, noin 40 senttiä. Tontilta löytyi riittävän syvä paikka saostuskaivoille, niiden laittoa jatketaan keväällä.

Kunnalliseen jätevesijärjestelmään liittyessä riittää yksi viemäriputki, mutta haja-asutusalueella on suositeltavaa tehdä kaksoisviemäröinti koko matkalle. Tällöin voidaan WC-vedet tarvittaessa johtaa erikseen umpisäiliöön.

Kalliota jäi vähän mutkan kohdalle, joten eristelevyä laitettiin putkien suojaksi ja kylmän hohkaamista vastaan.

Aika vonkaleita nousi vielä räjäytyksen jäljiltä, vaikka monta kuormaa oli kuskattu jo lohkareita pois. Nyt talon toinenkin pääty on tasoitettu odottamaan rakennustelineitä!

Louhintaa ja lohkareita

Työt edistyvät pala ja lohkare kerrallaan. Viemäriputkitusten laitto viivästyi kallion vuoksi, mutta nyt päästään jatkamaan hommia. 

Kallion räjäytys, eli tässä tapauksessa kanaalilouhinnaksi kutsuttu työ, tapahtuu poraten kallioon noin metri kertaa metri ruudukkoon 1,4 metrin syvyisiä reikiä. Niihin mahtuvat dynamiittipötköt, jotka yhdistetään sähkönalleilla yhteen. Nalli sytyttää dynamiitin. Kyse ei siis ole mistään sarjakuvista tutuista säkenöivistä sytytyslangoista. :)

Räjäytys on aina luvanvaraista ja panostaja hakee poliisilta luvan räjäytystyöhön. Kallioon reiät voidaan porata käsin, mutta nykyään tuon työn hoitaa nopeammin ja mukavammin poravaunu. Se on tuollanen langattomasti kauko-ohjattava kone, jossa on iso kivipora varren päässä. Poraaja sanoi, että kallio oli aika kovaa, mutta silti pora näytti uppoavan aika vauhdilla. Yhdessä 1,4 metrin reiässä meni kolmisen minuuttia aikaa. Poravaunussa on myös imuri, joka tekee hommasta siistiä, kun pöly ei leviä ympäriinsä. Tällä kertaa parin reiän jälkeen koneesta joku imurin läppä meni pakkasessa epäkuntoon ja loput reiät porattiin ilman imuria. Reikiä porattiin parikymmentä, kahdessa erässä. Välissä peiteltiin panostetut reiät ja räjäytettiin. 

Muuten työmaa näyttää tältä, eli perustus on paketissa. Kestopeitteet suojaavat ja sisätäytön päälle kasatut eristeet toivottavasti pitävät maan sulana. Vesijohto-oja on peitetty, maalämpökaivolle haarautuva oja on vielä auki. Maalämpökaivon poraus on tammikuun alussa. Talolle menevän sähkökaapelin oja on vielä kaivamatta. Toivottavasti säät sallivat vielä sen verran, että saadaan tontille sähkö lopulliseen paikkaan heti kun sähköyhtiö tulee sen kytkemään. Toistaiseksi on riittänyt aggregaattien tuottama sähkö.

Maatyöt pähkinänkuoressa

Pohjien teko, maatyövaihe - mitä nimityksiä näitä nyt on. Uurastukselle, jonka tuloksena on kivijalka ja putkitukset tehtyinä. Aloitimme työt elokuun alussa ja nyt lokakuun loppupuolella on lähestulkoon valmista. Työtä on yllätys yllätys ollut enemmän kuin kuviteltiin. :D Hyvä toki onkin tottua siihen, että aikaa rakentamisessa kannattaa varata kaikkeen reilusti! 

Pari sanaa tästä itse tekemisestä, josta mainitsinkin aiemmin. Teemme mahdollisimman paljon itse raksalla, mutta tämä edellyttää tietenkin asioista tarkkaan selville ottamista! Meillä on hankkeessa mukana kattaus alansa mestareita, joilta kysytään neuvoja ja jotka tekevät kriittisiä työvaiheita. Hirsikehikon pystytys on tällainen työvaihe, jotta kehikosta saadaan varmasti tiivis. Ja katonkin teossa toimitaan vain hanslankareina, ei nyt sentään talkoilla aiota mennä katolle. Katossa onkin useampia jiirejä, joten taitoa tarvitaan niiden tekemiseen. 

Rakettitiedettähän rakentaminen ei välttämättä ole, mutta huolellisuutta ja tietoa vaativaa kylläkin. Ja tieto on sellaista, joka tässä asiassa päivittyy. Mietitään vaikka 70-luvun rakentamista, jolloin mutkia oiottiin nykykäsityksen mukaan melkoisesti. :D Eipä vuoden -90 rivitalokodissammekaan ollut sadevesijärjestelmää ollenkaan, vaan ne kaivettiin talkoilla maahan jokunen vuosi sitten. Tuon operaation jälkeen joka syksy talon pihamaalle nousseet sienet katosivat saman tien, eli putkituksella oli selvästi vaikutusta kosteuden hallinnassa.

Koontina maatyövaihe käynnistyi puiden kaatamisella, maan kuorimisella, kantojen nostolla ja pois kuskaamisella. Sitten ajettiin hiekkaa täytemaaksi. Talon pohjalla anturan tasolla on perusmaata, josta on poistettu maatuva aines eli juuret, multapaakut ja muut vastaavat. Tähän kuuluu myös syksyn lehdet, joita harmillisesti leijaili valamisen jälkeen sisätäytön päälle. Nekin joutuu poistamaan, etteivät jää lattian alle maatumaan.

Yläkuvassa näkyy multakerros ja juuria, joka vielä kuorittiin pois talon kohdalta. Alakuvassa alkoi talon paikka hahmottumaan! Sepelikerros on kiertämässä anturatason alla, jonka päälle muotit laitettiin.

Maa pitää tiivistää täryttämällä. Myös se, että talon pohjalla ajellaan isoilla koneilla, tiivistää toki maata lisää. Pidimme viimeiseen saakka toisen päädyn auki ja muotittamatta, jotta sisälle pääsi ajamaan koneilla. Kun pohjamaa oli tasoiteltu ja tärytetty, laitettiin suodatinkangas erottamaan maakerrokset toisistaan. Päälle leviteltiin pikkuisen sepeliä, jotta kuorma-auto pääsi kippaamaan sepelikuormat suoraan kankaan päälle, eikä kangas irronnut paikoiltaan.

Siinä se, sisätäyttö 8/16 sepelillä vaadittavat 30 cm, samalla aineksella on sokkelin ympärykset ulkopuolelta. Päätimme laittaa sepeliä terassinkin alle, jotteivat muurahaiset asetu asustelemaan kovin mieluusti talon nurkille. Talon kohdalla oli alunperin kaksi muurahaispesää, jotka siirrettiin pois. 

Tien pohja pihaan alkoi sateessa mennä kovin veteläksi, jolloin siihen tilattiin kuorma 0/52 sepeliä. Sillä jämäköityi hyväksi ja kesti taas isojen koneiden ajoa. Muistaa kun ensimmäinen rekkakuormallinen putkikuljetuksia saapui tontille ja mietittiin mihin ihmeeseen nämä kaikki saadaan mahtumaan. :) Sinne ne vaan maahan upposivat. Perustus laitetaan talvehtimaan nyt niin, että sisätäytön päälle levitetään eristelevyjä. Sisävalu ja lattialämmityksen asentaminen tehdään kevättalvella, kun hirsikehikko on pystyssä. 

Seuraavaksi alkaa hirsipystytysurakoinnin kilpailutus ja kattovalmistajan valinta. Lisäksi käteen otetaan pohjapiirrustus ja ryhdytään miettimään elämää talossa. Kuten sähkösuunnitelman näkökulmasta, jotta saadaan pistorasiat oikeaan paikkaan ja sopiva valaistus oikeaan paikkaan. Myös pihan suunnittelu on ollut mielessä ja sitä luonnostellaan paperille asti. Keittiösuunnitelmat on aikomus lyödä piakkoin lukkoon. Blogissa onkin mielenkiintoisia juttuja luvassa syksyn mittaan! Kiva kun luet. :) 

Sokkeli esittäytyy

Muutama päivä valun kuivumisen jälkeen leikattiin muotin näkyvä osa pois ja voilá - valmista sokkelipintaa paljastuu! Ensin tukipuut poistettiin päältä ja sitten leikattiin sähkösahalla. Ai niin, tätä ennen piti lapioda sepelituentaa sivuun. Vähän aikaa leikkaamisen jälkeen sokkelissa näkyy tummemmat viirut, jotka haalenevat pian pois. Jäi vähän epäselväksi mistä johtuu, mutta varmaan on joku ilmiö raudoituksista ja muotin kennorakenteesta johtuva ero kuivumisnopeudessa.

Tässä vaiheessa on mukava kaivaa rakennuspiirrustukset ja sokkeleita asentaessa ahkerassa käytössä ollut mittakela esiin. Nimittäin tarkistaa niinkin oleellinen asia, onko perustus oikean kokoinen ja korko oikein. Perustuksen koolle nyt ei enää mitään voi, mutta korkoa ehtisi vielä ennen hirsien tuloa tuunata, jos sattuisi heittämään jostakin kohtaa. Vielä ei olla ehditty korkoa tarkistaa, mutta ristimitat ja muut mitat otettiin. Tarkat on! Erkkerin kohdalle oli tullut kuuden millimetrin heitto, mutta tuo heitto ei maata eikä taloa kaada. Asentajan mukaan alle 10 millimetrin tarkkuus on jo hyvä ristimitoissa. Asennusvaiheessa on paras käyttää teräsmittaa, sillä muovisilla on taipumus venyä, jolloin mittaus ei enää ole tarkka. Teräsmitoissa taas vaikuttaa jonkin verran lämpötila missä niitä käytetään, mutta ongelma tulee vastaan lähinnä äärilämpötiloissa. Mitoissa yleensä vähän pienempi on parempi kuin liian iso. Sokkelin mitat ovat joka tapauksessa hirsien ulkomittoja pienemmät, noin 40 - 60 millimetriä päästä päähän. Hirren reuna nimittäin tulee sokkelin yli ja pieni heitto alle tässä ei tällöin haittaa. Jos mittauksissa esiintyy jotain mitta-ongelmia, niitä voi korjata muuttamalla hirsien mittoja perustuksiin sopiviksi. Olettaen, että niitä hirsiä ei vielä ole tehtaalla valmistettu.

Tältä näyttää terassin tolppa. Kiinnityslaattateräkset on leikattu mittatilauksena paikallisessa laser-leikkauksia työstävässä yrityksessä. Mieheni piirsi kuvan levystä reikineen ja tuon suunnitelman mukaan tuli juuri oikeanlaiset HST (haponkestävät) 5 millimetrin lattateräslevyt valmiiksi rei'illä. Reikiä on joka kiinnikkeessä neljä kappaletta, joista kolme toimii ankkureina betonin sisässä. HST on aika kovaa materiaalia, joten on mukava, kun niitä ei enää tarvinnut työstää. Hinta on käytännössä samaa luokkaa kuin jos olisi alkanut etsimään jotain rautakaupan hyllyissä olevia rautoja. Lattateräkset aseteltiin valuvaiheessa linjalankojen avulla suoraan linjaan.

Seuraava ohjelmanumero on siistiä ja vähän hioa reunoja sekä lapioida sepelit takaisin. Samalla laitetaan jo suikaleet suodatinkangasta sokkelin vierelle, sepelin alle. Nyt sitten betoni saa rauhassa kuivua ja odotella helmikuussa saapuvia hirsiä! 

Työmaalla urakka jatkuu syksyn ajan vielä pihan tasailulla, kaivohommilla, sisätäytön tasoittamisella ja eristyslevyjen laitolla.

Salaisia hommia

Eli salaojat ovat nyt paikoillaan, niiden tarkoitushan on siis pitää talon ympärys kuivana. Salaojaputket voi asentaa itsekin, oleellinen juttu on laittaa kaadot oikein, jotta vesi valuu minne pitää. Tämä tarkistetaan laserin avulla mittaillen putkelle kaivettavan kuopan syvyyttä. Jos salaojaputket laittaa itse, työmaan LVI-vastaava tarkastaa, että kaadot ovat oikeassa kulmassa. Periaate on, että kauimpana on kaatoa enemmän ja se pienenee lähentyessä tarkistuskaivoa. Liika kaatokaan ei ole esimerkiksi jätevesiputkissa hyvä juttu.

Sadevesijärjestelmä on vielä eri asia, joskin se on osa hulevesijärjestelmää kuten salaojien kautta kulkeva vesi. Eli katolta veden pois johdattaviin ränneihin tulevat putket kuljettavat hulevedet sadevesijärjestelmään ja pois talon ympäriltä. Tässä vaiheessa on jo hyvä olla yhteydessä asiantuntevaan suunnittelijaan, esimerkiksi sadevesirännejä ja syöksytorvia toimittavaan tahoon. Suunnitteluun vaikuttaa tulevan katon muoto, kuinka sadevedet ohjataan ränneihin ja mistä ne puretaan. Purkupaikkoja voi vähän valita sen mukaan, missä haluaa torvien olevan, mutta pitää myös huomioida kuinka rännikaivoista jatkuvat putket saadaan sopivalla kaadolla. Tässä vaiheessa lasketaan kuinka paljon vettä rännit ja syöksytorvet vetävät. Käytännössä 100 mm halkaisijan syöksytorvet riittävät hyvin pitkälle omakotitalossa ja suurempi laskennan tarve on purkuputkien kaadoissa. Meillä laskettiin, että koko talon sadevedet voidaan purkaa yhden putken kautta, jos kaato on vähintään 11 mm metrillä. Tämä muutos tuli pohdintaan putkia asentaessa ja samalla säästettiin monta metriä putken asennusta. Ylimääräisistä putkista saatiin tehtyä autotallin hulevesien purkua varten varaukset siten, että purku tapahtuu samaan perusvesikaivoon.

Putkien asentaminen oli kaikkinensa isompi homma kuin alunperin kuviteltiin, etenkin kun sadepäivät viivästyttivät hommia, mutta siellä ne nyt ovat lähes kaikki maassa. :) Hommasimme kaikki putket ja tarvikkeet kätevästi Meltexiltä. Sekä salaoja- että sadevesiputket laitettiin routaeristeiden alle. Salaojaputkien ympärille lapioitiin 8/16 sepeliä. Tuo luku tarkoittaa sepelin eli kalliomurskeen raekokoa. Sepeli on siis kalliomursketta, josta on seulottu hieno maa-aines pois. Putkien ympärille voisi laittaa vaihtoehtoisesti erityistä salaojahiekkaa, joka on kai pyöreäreunaista. Maa putkien ympärillä on joka tapauksessa oltava sellaista, joka ei tuki salaojaputkien rakoja, eli hieno aines on oltava murskeesta pois. Salaojaputkien päälle asetellaan vielä suikaleet suodatinkangasta estämään tukkeutumista. Sadevesiputket taas ovat umpinaisia, joten täyttöjä niiden ympärille voi tehdä hiekallakin. Tiivisteet on toki joka liitokseen laitettava ja liukasteaine on tarpeen putkia yhdistettäessä.

Yllä kuvassa maadoituksen kupariköysi, jonka sähkömiehemme kävi kieputtelemassa talon ympärille ja jatkopätkät menevät aikanaan katolle. Kupariköysi toimii talon maadoituksena ja samalla ukkosenjohdattimena. Taloa kiertäessään ja katon nurkista alas laskiessaan se ikäänkuin luo puskurin, johon salamaniskut pysähtyvät, eivätkä salamat tai pallosalamat päädy toivon mukaan sisälle ja pistorasioihin saakka. Tälle ilmiölle on nimikin, Faradayn häkki. Ainakin näin mäen päälle rakentaessa on hyvä herra ukkoseen varautua..

Yläkuvassa saunan kiukaan tuuletusputki läpivientinä. Alla taasen suojaputki pihavalojen sähköjohdoille. Helppo oli tehdä, sen kun leikkaa reiän muottiin veitsellä, pujottaa läpi ja tiivistää sauman uretaanilla.

Tiistaina oli muuten jännä päivä, kun anturan ja sokkelin betonivalu tehtiin. :) Hyvin meni, joskin iltapäivällä kastuttiin melkoisesti iltaan saakka jatkuneessa sateessa. Kerron valupäivästä tarkemmin myöhemmin!