Kun kovat pakkaset alkoivat tammikuun alussa kolkutella, otimme vihdoin leivinuunin käyttöön. Edellisenä päivänä oli sopivasti takka lämminnyt ja samalla esilämmittänyt leivinuunia noin 50 asteeseen. Takkaleivinuunin ohjeissa on, että on suositeltavaa lämmittää takan puolta ensin, ja ainakin näin tehden uuni lähtikin hyvin vetämään ensilämmityksellä.
Käsittämätöntä, ettei oltu vielä edes kokeiltu tätä leivinuunia, mutta jotenkin helposti päivät ja vuodet vain lipuu arjessa ohi. Mutta nyt varmasti tulee tätä käytetettyä, kunhan on tässä tutustuttu. Uunissa on irrallinen lämpömittari, tähän takkamalliimme Tiilerin Amandaan olisi saanut kyllä lisavarusteena myös kiinteän lämpömittarin, joka varmasti olisi ollut kätevämpi käyttää. Mittaria joutuu vähän vekslailemaan hiilien kolauksen aikana, mutta aivan kelpo mittari tämäkin. Hiilet kolataan siis tässä uunimallissa uunin takaosassa olevasta nostettavasta aukosta ja ne tippuvat siitä takan puolelle palaakseen siellä loppuun.
Ensimmäisellä lämmityskerralla laitoin ohrauunipuuron uuniin hautumaan. Leivinuunissa kiehtoo tietysti alkaa paistamaan siinä pizzoja, koska leivinuuni käy aivan mainiosti pizzauuniksi. Leivinuunin eroavaisuus varsinaiseen pizzauuniin verrattuna on käytännössä sen ilmankierrossa. Leivinuunissa kuumat liekit ja palokaasut menevät uunin takaosassa olevaan hormiin, kun taas varsinaisessa italialaisessa pizzauunissa liekkien kuumuus kulkee paistuvan pizzan yli uunin etuosan hormiin.
Mikäli siis halajaa paistaa napolilaistyylistä nopeasti kuumassa uunissa paistettavaa pizzaa, niin tällöin tulen voi koettaa tehdä uuniin sivureunalle tai pizzan voi kääntää kerran paiston aikana. Näin liekkejä saisi houkuteltua ja suunnattua enemmän pizzan päälle. Pitemmällä paistoajalla ei niin kuumassa uunissa paistuvan pizzan teko onnistuu ihan normaalisti ilman kikkailuja leivinuunissa. Mutta näitä siis kokeilemaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti