Ikkunapellit ja vuorilaudat

Ennen talven tuloa urakoimme talon ulkojutut käyttöönottokuntoon, näin ollen ensi kesälle jää talon ulkorakenteista enää terassin ja kuistin teko loppuun, portaiden ja kaiteiden nikkarointi terassilta ja kuistilta sekä vähän maalaushommia. 

Yksi ikuisuusprojekti meillä oli ulkovuorilaudat, joiden nikkarointi tuntui vähintäänkin suurelta urakalta. Eristeitäkin ehti jo päätyä talitinttien pesätarvikkeiksi, kun kävivät niitä nappaamassa omiin tarpeisiinsa ikkunoiden päältä, mutta nyt eristeet on sullottu takaisin ja täydennetty niitä. 

Tuulensuojakangassuikaleet nidoimme kiinni vuorilautojen alle, rulla kangasta tuli talotoimituksen mukana. Toinen vaihtoehto olisi ollut käyttää tuulensuojateippiä. Smyygilistat maalattiin ennen paikoilleen laittamista valmiiksi kahteen kertaan, vuorilaudat kertaalleen vaan ja ne maalataan toiseen kertaan ensi kesänä. Ikkunapellit on tilattu Weckmanilta katon sävyyn ja annettujen mittojen mukaan profiiliin taivutettuina. Päädyt taivuteltiin itse ennen asennusta, tuossa työssä on ehdoton työkalu leveä listapihti.

Kuvassa alla näkyy nuo tuulensuojakankaat ennen vuorilautojen laittoa. Terassi on Lauta Oy:n höyläämää 145 millimetriä leveää siperianlehtikuusta. Tavara ostettiin paikallisesta rautakaupasta keväällä. Laudat ovat alkukeväästä tehtaalle tehdystä ennakkotilauksesta ja hinnat ovat edullisemmat näissä tilauserissä. Materiaalina lehtikuusi on ennestään meille tuttu, joten se oli helppo valinta. Huoltovapaa, myrkytön ja harmaantuu ajan myötä kauniisti. Terassin rungot olikin jo valmiina ja nyt on kansilaudatkin laitettu. Myös Meltexin ruukkusadevesikaivot on askarreltu paikoilleen.

Siinäpä nuo ja sisähommat siis jatkukoon, ensi postauksessa kerron tarkemmin tästä meidän lattiasta eli Kährsin tammiparketista. Mukavaa alkutalvea!

Kadonneen aarteen metsästäjät

Talon pohjatöiden rinnalla on toinen tärkeä projekti meneillään, eli vesikaivon paikan etsintä. Kaivon kaivaminen onkin jännä juttu! Vesisuoniahan etsiskellään niin pajunvitsojen kuin metalliesineiden avulla, kuten lapiolla tai sormuksella. Kyllähän nämä kaivoasiat vähän henkimaailman juttuja on. :) Ja tässä kohtaa huomaa olevansa luonnon armoilla, kun vettä ihan oikeasti on etsittävä ja hyvän kaivon paikan löytyminen, jossa riittää vettä, on arvoitus.

Lisäjännitystä meidän tontilla aiheuttaa kallio, joka kiertää tonttiamme. Usein tosin vesisuonet kulkevat juuri kallion reunan alapuolelle, jonne vedet valuvat. Kallio kopsahtikin vastaan ensimmäisellä kaivuuyrityksellä parissa metrissä. Uutta kuoppaa siis kaivamaan ja peukut pystyyn!

Puustostakin voi päätellä, missä vettä voisi olla. Tiheään koivikkoon todennäköisesti tulee paljon vettä. Sitten jos kuopan pohjalle alkaa ilmaantumaan vettä, onkin seuraava jännityksen aihe veden laatu. Veden laatua voidaan tutkia ja sitä on valmiissakin kaivossa hyvä välillä tutkia. Kaivovesihän on maaperän läpi suodattunutta sade- ja sulamisvedestä muodostunutta pohjavettä, jota ei sen kummemmin käsitellä ennen käyttöä.

Haluaisimme ehdottomasti rengaskaivon, koska sen vesi on pehmeämpää ja usein muutenkin parempaa kuin porakaivon vesi. Rengaskaivo tulee myös paljon edullisemmaksi kuin porakaivon tekeminen.