Sinällään minulla ei ole väliä missä kirjoitan, se voi olla kahvilassa, keittiön pöydän kulmalla. Olen kirjoittanut Talonrakennustarina -kirjan lisäksi toisenkin kirjan, jonka kirjoitin enimmäkseen sohvannurkassa löhöillen. Nyt kun kirjoitan kolmatta kirjaa, päätin kuitenkin ottaa kunnon harppaukset ergonomiassa ja siirtyä kirjoittamaan ja tekemään muutkin kirjanpitohommat ja muut kunnolla taas kirjoituspöydän ääressä.
Tykästyin viitisentoista vuotta sitten kustavilaisesta huonekaluestetiikasta ja ostin silloin kirpputorilta ja antiikkiliikkeestä kustavilaisen lipaston sekä ymmärtääkseni kertaustyylisen, mutta jo yli sata vuotta vanhan, kirjoituspöydän. Tämä kirjoituspöytä maksoi muistaakseni noin 150 euroa. Sillä summallahan ei uutta kokopuista huonekalua saa millään! Suosittelenkin lämpimästi ostamaan kokopuisia ja siten kestäviä antiikkihuonekaluja. Kun vähän etsiskelee, niitä löytää kirpputoreilta helposti, joko hieman tuunattavina tai jo valmiiksi tosi hyväkuntoisina. Joskus toki uudellakin huonekalulla on paikkansa, mutta en oikeastaan keksi kovin montaa tilannetta. Kiintokalusteet on toki asia erikseen.
Olen pitänyt aivan mahdottomasti tästä kirjoituspöydästä, joka on hyvässä kunnossa, mutta jossa ajan kulku näkyy ja saakin näkyä. Kokopuinen huonekalu on hyvä investointi, se kestää helposti kymmeniä vuosia, jos on jo valmiiksi kestänyt satojakin vuosia. Kirjoituspöydässäni on mukavaa, että se on alkuperäisessä usvanvihreässä maalissa, kultareunuksin koristeltu. Pöytä on ainakin ollut jossakin vaiheessa Helsingissä, mutta voisiko se olla tehty siellä, vai onko ollut esimerkiksi myynnissä siellä, niin en ole aivan niin antiikin tuntija, että osaisin tulkita pöytälevyn pohjassa olevaa leimaa.
Näissä vanhoissa puulaatikoissa ihailen aina pikku liitoksia, joilla laatikot on tiiviisti kasattu. Pöytä herättelee pohtimaan, kuka pöydän on rakentanut, kuka maalannut, kuka ensimmäisen kerran sen hankkinut ja minkä kirjeen ensiksi sen ääressä kirjoittanut?
Työpöydän varustuksista vuosikalenteri on tärkeä, katseet kääntyvät jo väistämättä seuraavaan vuoteen. On vanhat kukkakaiuttimet, että voi kuunnella joulumusiikkia. Pöytälamppu, muutamia kirjoja, tiimalasi, Gardajärveltä ostettu karttapallo ja Prahasta ostettu paperipaino, nekin asettuneina pöydälle. Koska kirjoittaessa on hyvä miettiä samalla ajankulua ja maailmaa. Sitten on lasten antamia juttuja, kuten kynäpurkki. Tonttukin on mukana menossa. Juuri nyt parasta on tietysti talvinen luonto, joka leijailee ikkunassa.
Mukavaa joulun odotusta, rauhallista ja levollista joulua ja toiveikasta vuodenvaihdetta kaikille!
