Kasvihuoneen talviunet ja kesämuistoja

Viime kesän puutarhakuulumiset onkin vielä raportoimatta. Joten tässä ne nyt tulevat, sentään ei maa ole vielä jäässä, että eihän tuo kesä tunnu niin kaukana menneessä vielä olevan.

Kasvihuoneen asukkaat on toki jo aseteltu talviunille. Siellä horrostaa viiniköynnös, joka kunnostautui ensimmäisenä kokonaisena kesänään tekemällä ensimmäiset viinirypäleet. Sehän istutettiin keväällä 2023. Rypäleet olivat tosi makeita, siemenettömiä ja tosiaankin oikein hyviä syöntihedelmiä, aivan kuten lajikkeen tiedoissa sanottiin! Lajike on Somerset Seedles ja ehdottomasti suosittelen kyseistä lajiketta, jos joku miettii köynnöksen hankintaa. Viiniköynnöksen istutuksessa ja kotiutumisessahan on oleellista leikata sitä seuraavina vuosina siten, että päärungot lähtevät vahvistumaan. Esimerkiksi Hankkijan sivuilla on kuvien kanssa selkeät ohjeet viiniköynnöksen leikkaamiseen. Täytyypä tarkistaa itsekin nuo kolmannen vuoden leikkausohjeet tulevalle kesälle ja syksylle.

Kasvihuoneessa talvehtivat myös rosmariini ja laventeli. Laventelia koetin talvettaa aiemminkin toissa vuonna kasvihuoneessa ja viime vuonna istuttamalla ulos, mutta ei selvinnyt kummallakaan taktiikalla. Nyt on taas uusi yritys uudella kokelaalla isossa ruukussa kasvihuoneessa havuilla peiteltynä.

Avomaan puolella kesän iloisimmat yllättäjät olivat keltaiset kesäkurpitsat, jotka menestyivät tosi hyvin ja tekivät satoa viikkokausia! Kesäkurpitsa omalta kasvimaalta tarpeeksi pienenä kerättynä on ihan parasta ja maukasta. Teen niistä yleensä uunissa kurpitsaveneitä, joita täytän kurpitsan koverretulla sisuksella, tomaatilla, mausteilla ja fetalla tai jauhelihalla sekä päälle ripotellulla juustoraasteella. Avomaan asukeista sen sijaan avomaankurkuille kävi kalpaten heti alkukesästä istutuksen jälkeen, kun joku, pitkäkorvainen varmaan, kävi ne napostelemassa.

Mansikat taas tekivät oikein hyvin satoa, samoin paprikat. Nämä paprikat olivat kaksivuotisia, ne viettivät siis viime talven sisällä viherkasveina, mutta enää niistä ei ollut talvehtijoiksi, kun enin osa lehdistäkin oli rapissut pois. Keväällä siis onkin kasvatettava uudet paprikat. Tomaattien vuosi oli tällä kertaa vaisumpi, keltainen kirsikkatomaatti teki niistä parhaiten satoa.

Valoja syysiltoihin

 Nyt kun syysillat pimenevät, katse kiinnittyy kodin valaisimiin. Tässä vuodenajassa on muutenkin juuri parasta, kun voi alkaa laittamaan pikkuhiljaa kausivalaistuksia. 

Minulla oli varmaan kymmenen vuotta käyttämättä tuo suolavalaisin. Se antaa kivan valon ottamatta sen enempää kantaa siihen, onko sillä sisäilmaan vaikuttavia ominaisuuksia. Hyvä jos on, mutta kiva lamppu joka tapauksessa. Suolalamppu lienee monille tuttu, se on siis valmistettu Himalajan suolakristalleista ja sanotaan että kun se lämpiää, se alkaa vapauttaa negatiivisia ioneja ilmaan, jotka puolestaan sitovat positiivisia ioneja kuten pölyhiukkasia itseensä ja voilà, huoneilma puhdistuu. Menee sen verran fysiikan lakeihin perustuvaksi, että lyhyellä lukion fysiikalla en ihan tajua mekaniikkaa. Mutta suolahuoneitahan käytetään vaikka atopian ja muiden iho-ongelmien hoidossa, että sen perusteella jo voisi ollakin vaikutusta. 

Alla kuvassa olevan makkarin kattovalaisimen varjostin on minusta yksi kauneimmista varjostimista, joita olen ylipäänsä ikinä nähnyt. Se oli meillä entisessä asunnossa olohuoneen valona, mutta sopii hyvin muuallekin. Itseasiassa tämän postauksen kaikki lamput lukuun ottamatta käpylamppuja ja saunan tähtitaivasta oli meillä jo ennestään ennen talon rakentamista. 

Olohuoneessa korkeasta katosta roikkuvat käpyvalaisimet on kiva napsauttaa päälle näin syksyllä lempeäksi valoksi aamulla herätessä ja iltaan valmistautuessa. Samoin saunan tähtitaivasledit ovat lemppareita ja niin tunnelmallisia.

Tykkään pitää ruokapöydässä kynttilöitä ihan tavallisilla ja arkisilla kahvi- ja ruokahetkillä. Hyvä tunnelma on tärkeää. Pöydässä olevan asetelman tunnelmaa on myös kiva muutella, nyt tulikin näköjään jo vähän itsenäisyyspäivään valmistautuva asetelma.