Inspiroiva työpiste

 Sinällään minulla ei ole väliä missä kirjoitan, se voi olla kahvilassa, keittiön pöydän kulmalla. Olen kirjoittanut Talonrakennustarina -kirjan lisäksi toisenkin kirjan, jonka kirjoitin enimmäkseen sohvannurkassa löhöillen. Nyt kun kirjoitan kolmatta kirjaa, päätin kuitenkin ottaa kunnon harppaukset ergonomiassa ja siirtyä kirjoittamaan ja tekemään muutkin kirjanpitohommat ja muut kunnolla taas kirjoituspöydän ääressä.

Tykästyin viitisentoista vuotta sitten kustavilaisesta huonekaluestetiikasta ja ostin silloin kirpputorilta ja antiikkiliikkeestä kustavilaisen lipaston sekä ymmärtääkseni kertaustyylisen, mutta jo yli sata vuotta vanhan, kirjoituspöydän. Tämä kirjoituspöytä maksoi muistaakseni noin 150 euroa. Sillä summallahan ei uutta kokopuista huonekalua saa millään! Suosittelenkin lämpimästi ostamaan kokopuisia ja siten kestäviä antiikkihuonekaluja. Kun vähän etsiskelee, niitä löytää kirpputoreilta helposti, joko hieman tuunattavina tai jo valmiiksi tosi hyväkuntoisina. Joskus toki uudellakin huonekalulla on paikkansa, mutta en oikeastaan keksi kovin montaa tilannetta. Kiintokalusteet on toki asia erikseen.

Olen pitänyt aivan mahdottomasti tästä kirjoituspöydästä, joka on hyvässä kunnossa, mutta jossa ajan kulku näkyy ja saakin näkyä. Kokopuinen huonekalu on hyvä investointi, se kestää helposti kymmeniä vuosia, jos on jo valmiiksi kestänyt satojakin vuosia. Kirjoituspöydässäni on mukavaa, että se on alkuperäisessä usvanvihreässä maalissa, kultareunuksin koristeltu. Pöytä on ainakin ollut jossakin vaiheessa Helsingissä, mutta voisiko se olla tehty siellä, vai onko ollut esimerkiksi myynnissä siellä, niin en ole aivan niin antiikin tuntija, että osaisin tulkita pöytälevyn pohjassa olevaa leimaa. 

Näissä vanhoissa puulaatikoissa ihailen aina pikku liitoksia, joilla laatikot on tiiviisti kasattu. Pöytä herättelee pohtimaan, kuka pöydän on rakentanut, kuka maalannut, kuka ensimmäisen kerran sen hankkinut ja minkä kirjeen ensiksi sen ääressä kirjoittanut?

Työpöydän varustuksista vuosikalenteri on tärkeä, katseet kääntyvät jo väistämättä seuraavaan vuoteen. On vanhat kukkakaiuttimet, että voi kuunnella joulumusiikkia. Pöytälamppu, muutamia kirjoja, tiimalasi, Gardajärveltä ostettu karttapallo ja Prahasta ostettu paperipaino, nekin asettuneina pöydälle. Koska kirjoittaessa on hyvä miettiä samalla ajankulua ja maailmaa. Sitten on lasten antamia juttuja, kuten kynäpurkki. Tonttukin on mukana menossa. Juuri nyt parasta on tietysti talvinen luonto, joka leijailee ikkunassa. 

Mukavaa joulun odotusta, rauhallista ja levollista joulua ja toiveikasta vuodenvaihdetta kaikille!

Metsän eläimiä ja pellavan pehmeyttä

Sisältää mainoslinkkejä, mainoslinkit merkitty *-merkillä

Kivat kodintekstiilit on astioiden lisäksi minusta parhaita arjen piristyksiä. Omat viime aikojen suosikit Finlaysonilta ovat hauskoilla metsän eläimillä kuvitetut tyynyliinat, jotka sopii hyvin esimerkiksi jo vähän vanhempien lasten vuodevaatteiden kuosiksi. *Selviytyjät ja *Karhu -kuosit koristavat tyynyliinoja, hauska Kettu -kuosi taas somistaa ystävältä saatua kangaskassia. 

Veikeitä eläimiä on myös ainakin Pupun ja Siilin kuoseilla. Hauska lahjavinkki näin joulun alla on *Pupu -keittiöpyyhkeet, keittiöpyyhkeitä tarvitsee ainakin meillä uusia useammin kuin muita käsipyyhkeitä. Toinen lemppari jo vuosien takaa on suloinen *Elefantti -käsipyyhe, joka somistaa samalla kylppäriä ja jota on monissa väreissä.

Kun seuraavan kerran pussilakanoiden tai tyynyliinojen hankkiminen tulee ajankohtaiseksi, olen ajatellut hommata pellavaiset pussilakanat. Joskus meillä oli pellavapussilakana ja sitä olen jäänyt sittemmin kaipaamaan. Pellavassa parasta on se ominaisuus, mikä luonnonkuiduissa muutenkin on, että pellava todella lämmittää silloin kun on kylmä ja helteellä se taas viilentää. 

Pellava on myös todella kestävää. Pellavakankaassa on toki käytön kannalta se ominaisuus, että se on silitettävä aina pesun jälkeen, koska muuten kangas tuntuu pölisevältä ja jää liian karheaksi. Nykyään kyllä pyrin muutenkin silittämään niin puuvillaiset vuodevaatteet kuin kaikki muutkin tekstiilit ja vaatteet. Silittäminen vaan tekee niistä niin paljon miellyttävämmät ja pehmeämmät käyttää ja ne pysyvät raikkainakin pitempään, kun kankaan pinta siliää ja tiivistyy. Pellavalle muutoin on ominaista käytössä hieman ryppyinen ilme, joka on minun silmään kodikas. *Lino Pellavapussilakanasetti on nyt alessa ja toisaalta hyvä lahjavinkki pukinkonttiin tai ensitutustuminen pellavaisiin vuodevaateisiin on aloittaa *Lino pellavatyynyliinoista. Tänä viikonloppuna Finlaysonilla on hyvät alet ja koodilla BLACKWEEK2024 ilmainen toimitus tänään.

Kasvihuoneen talviunet ja kesämuistoja

Viime kesän puutarhakuulumiset onkin vielä raportoimatta. Joten tässä ne nyt tulevat, sentään ei maa ole vielä jäässä, että eihän tuo kesä tunnu niin kaukana menneessä vielä olevan.

Kasvihuoneen asukkaat on toki jo aseteltu talviunille. Siellä horrostaa viiniköynnös, joka kunnostautui ensimmäisenä kokonaisena kesänään tekemällä ensimmäiset viinirypäleet. Sehän istutettiin keväällä 2023. Rypäleet olivat tosi makeita, siemenettömiä ja tosiaankin oikein hyviä syöntihedelmiä, aivan kuten lajikkeen tiedoissa sanottiin! Lajike on Somerset Seedles ja ehdottomasti suosittelen kyseistä lajiketta, jos joku miettii köynnöksen hankintaa. Viiniköynnöksen istutuksessa ja kotiutumisessahan on oleellista leikata sitä seuraavina vuosina siten, että päärungot lähtevät vahvistumaan. Esimerkiksi Hankkijan sivuilla on kuvien kanssa selkeät ohjeet viiniköynnöksen leikkaamiseen. Täytyypä tarkistaa itsekin nuo kolmannen vuoden leikkausohjeet tulevalle kesälle ja syksylle.

Kasvihuoneessa talvehtivat myös rosmariini ja laventeli. Laventelia koetin talvettaa aiemminkin toissa vuonna kasvihuoneessa ja viime vuonna istuttamalla ulos, mutta ei selvinnyt kummallakaan taktiikalla. Nyt on taas uusi yritys uudella kokelaalla isossa ruukussa kasvihuoneessa havuilla peiteltynä.

Avomaan puolella kesän iloisimmat yllättäjät olivat keltaiset kesäkurpitsat, jotka menestyivät tosi hyvin ja tekivät satoa viikkokausia! Kesäkurpitsa omalta kasvimaalta tarpeeksi pienenä kerättynä on ihan parasta ja maukasta. Teen niistä yleensä uunissa kurpitsaveneitä, joita täytän kurpitsan koverretulla sisuksella, tomaatilla, mausteilla ja fetalla tai jauhelihalla sekä päälle ripotellulla juustoraasteella. Avomaan asukeista sen sijaan avomaankurkuille kävi kalpaten heti alkukesästä istutuksen jälkeen, kun joku, pitkäkorvainen varmaan, kävi ne napostelemassa.

Mansikat taas tekivät oikein hyvin satoa, samoin paprikat. Nämä paprikat olivat kaksivuotisia, ne viettivät siis viime talven sisällä viherkasveina, mutta enää niistä ei ollut talvehtijoiksi, kun enin osa lehdistäkin oli rapissut pois. Keväällä siis onkin kasvatettava uudet paprikat. Tomaattien vuosi oli tällä kertaa vaisumpi, keltainen kirsikkatomaatti teki niistä parhaiten satoa.

Valoja syysiltoihin

 Nyt kun syysillat pimenevät, katse kiinnittyy kodin valaisimiin. Tässä vuodenajassa on muutenkin juuri parasta, kun voi alkaa laittamaan pikkuhiljaa kausivalaistuksia. 

Minulla oli varmaan kymmenen vuotta käyttämättä tuo suolavalaisin. Se antaa kivan valon ottamatta sen enempää kantaa siihen, onko sillä sisäilmaan vaikuttavia ominaisuuksia. Hyvä jos on, mutta kiva lamppu joka tapauksessa. Suolalamppu lienee monille tuttu, se on siis valmistettu Himalajan suolakristalleista ja sanotaan että kun se lämpiää, se alkaa vapauttaa negatiivisia ioneja ilmaan, jotka puolestaan sitovat positiivisia ioneja kuten pölyhiukkasia itseensä ja voilà, huoneilma puhdistuu. Menee sen verran fysiikan lakeihin perustuvaksi, että lyhyellä lukion fysiikalla en ihan tajua mekaniikkaa. Mutta suolahuoneitahan käytetään vaikka atopian ja muiden iho-ongelmien hoidossa, että sen perusteella jo voisi ollakin vaikutusta. 

Alla kuvassa olevan makkarin kattovalaisimen varjostin on minusta yksi kauneimmista varjostimista, joita olen ylipäänsä ikinä nähnyt. Se oli meillä entisessä asunnossa olohuoneen valona, mutta sopii hyvin muuallekin. Itseasiassa tämän postauksen kaikki lamput lukuun ottamatta käpylamppuja ja saunan tähtitaivasta oli meillä jo ennestään ennen talon rakentamista. 

Olohuoneessa korkeasta katosta roikkuvat käpyvalaisimet on kiva napsauttaa päälle näin syksyllä lempeäksi valoksi aamulla herätessä ja iltaan valmistautuessa. Samoin saunan tähtitaivasledit ovat lemppareita ja niin tunnelmallisia.

Tykkään pitää ruokapöydässä kynttilöitä ihan tavallisilla ja arkisilla kahvi- ja ruokahetkillä. Hyvä tunnelma on tärkeää. Pöydässä olevan asetelman tunnelmaa on myös kiva muutella, nyt tulikin näköjään jo vähän itsenäisyyspäivään valmistautuva asetelma.

Paprikoiden talvi

Talvetin tosiaan paprikat sisällä ja kokeilu onnistui yli odotusten. Koko talven ne olivat kivoja viherkasveja olkkarissa ja heti kun päivä alkoi pitenemään, alkoi yhteen paprikoista tulla kukkia. Siinä on jo kolme raakiletta ja uusi erä kukkia tulossa latvaan, samoin kaksi muuta paprikaa aloittelevat kukintaa. Samaan aikaan aloin antaa niille kasteluvedessä lannoitetta. 

Paprikoita oli alun perin neljä, mutta yhtä niistä ei voinut pelastaa. Varmaan sitä tuli kasteltua liikaa tai sille tuli joku muu ongelma, kun lehdet alkoivat nuutua. Kyseinen kokelas oli lattialla, kun muut olivat pöydällä, joten ehkä sen olosuhteissa oli joku pulma. Mutta kolme muuta ainakin todistavat, että paprika tosiaan on monivuotinen kasvi.

Tomaatit on kylvetty myös, laitoin tänä vuonna kuutta eri lajiketta, niistä on tarkoitus kasvattaa yksi taimi kutakin. Yhdestä lajikkeesta tosin pujahti kaksi siementä, joten niitä on sitten kaksi. Keltainen pihvitomaatti näyttää olleen näistä reippain itäjä. Hankin siemenet jo viime vuonna eräästä puutarhaverkkokaupasta, mutta en ehtinyt enää viime vuonna näitä kylvää, joten tänä vuonna sitten. 

Viime vuonnahan suurin osa tomaateistani oli ihan kaupan tomaattilohkoista idätettyjä. Kaikki meni muuten hyvin, ne itivät helposti ja taimet kasvoivat nopeasti vahvoiksi, mutta muutamiin runkoihin tuli latvamätää, joka ei kyllä sinänsä satoa haitannut, sen sai kyllä aisoihin. Mutta tällä kertaa mennään silti ihan pussista otetuilla siemenillä. 

Auringon säteitä kevääseen! 

Kirja tilattavissa

Talonrakennustarina -Unelma hirsitalosta -kirjan julkaisupäivä oli eilen ja se on nyt tilattavissa painettuna kirjana verkkokaupasta täältä ja ainakin jo Suomalaisen kirjakaupan verkkokaupasta. BoD:n kirjakaupassa on sisällysluettelosta ja ensimmäisistä sivuista luettavissa lukunäyte. Kirjan e-kirjaksi konvertointiin menee aikaa vielä viikosta kahteen.  

Talonrakennustarina on tarinallinen tietokirja. Kirja siis tarjoaa tietoa kaipaavalle tietoa tarinan muodossa ja tarinaa kaipaavalle tarinan, jonka sisään on leivottu tietoa. Kirjaan on koottuna rakennusaikaisia kokemuksiamme, kiertoteitä kompastuskiville ja säästövinkkejä rakentamisprojektiin.

Olen harkinnut kirjan kirjoittamista blogini pohjalta jo vuosia. Suurin syy tällaisen kirjan kirjoittamiselle on se, että olen löytänyt itse vain yhden vastaavanlaisen kokemuspohjaisen talotyömaasta kertovan suomenkielisen kirjan! Joka sekin on kirjoitettu yli kymmenen vuotta sitten. Muutenkin rakentamisesta on olemassa paljon vähemmän kirjallisuutta kuin vaikkapa remontoinnista.

Kirjan lopussa on liitteenä ohjeet rakennuskustannustaulukon käyttöön, jonka laadimme rakennusprojektimme alkuvaiheessa ja joka meillä oli koko projektimme ajan käytössä. Myös taulukon laatimisen syynä oli alunperin se, ettei vastaavanlaista valmista taulukkoa löytynyt oikein mistään. Taulukko on Google Sheets -pohja, josta voit tehdä kopion itselle täytettäviksi oman projektin tiedoilla. Taulukon välilehdet on selitetty kirjassa. Tai voit toki käyttää välilehtien selityksiä laatiaksesi niiden pohjalta vaikka oman taulukon johonkin toiseen taulukkolaskentaohjelmaan. Lukuiloa!

Talonrakennustarina kirjana

Jänniä uutisia! Olen halunnut jo jonkun aikaa blogin puolellakin kertoa pian ilmestyvästä kirjastani, mutta odottanut kuitenkin ensin kirjan taiton valmistumista. 

Talonrakennustarina -Unelma hirsitalosta -kirja ilmestyy kirjakauppamyyntiin parin viikon kuluttua. Kirja pohjautuu blogin kirjoituksiin ja toki siinä on paljon muutakin. Kirjassa palataan takaisin työmaan tunnelmiin, siinä on talonrakennustarinamme paketoituna ja tarjoiltuna yksissä kansissa. Kirja kertoo taustaa, miksi alunperin ryhdyimme projektiin, mitä kaikkea matkan varrella sattui ja tapahtui sekä mitkä ovat mietteet rakentamisen jälkeen. 

Kirjaan on koottu säästövinkkejä rakennusbudjettiin, kiertoteitä rakentamisen kompastuskiville sekä vinkkejä pihan kotipuutarhan perustamiseen. Kirjan lopussa on liitteenä linkki työkaluksi lukijalle rakentamisen alkuvaiheessa laatimaamme rakennuskustannustaulukkoon, joka meillä oli käytössä budjetoinnin apuna. Kirja ilmestyy niin painettuna kuin e-kirjana. 

Lukemisiin!

Villaa varpaille

Työhuone eli tuttavallisesti 'toimisto' oli meillä melkein neljä vuotta ilman mattoa, kunnes joulun aikaan vastaan tuli vihdoin sopiva. 

Melkein tähän viime syksynä jo hommasimme yhden pyöreän maton, joka varmaan olisi myös ollut aivan kiva, mutta sopivan etsintä jatkui kuitenkin vielä. Etsinnässä oli löytää sopiva villamatto ja nyt kohdalle sattui villa-puuvillasekoitteinen matto, jossa oli juuri tämä toivottu pehmeä ja luonnollinen tuntuma. Matto oli viimeinen tätä tummanharmaata väriä ja hintaa sille jäi vain reilut 12 euroa, kun se oli eräässä loppuunmyynnissä puoleen hintaan. 

Kävinkin myöhemmin ostamassa samanlaisen vaalean maton makuuhuoneen sisustuksen päivitykseksi, jossa kauan ollut vaaleansininen matto saa siirtyä toiseen paikkaan. Nämä matot ovat sen verran ohuet, että ilman mattoliukuestettä ne eivät pysy paikallaan parketin päällä, mutta liukuesteen kanssa onnistuu. Ikealla oli tällaista uudentyyppistä mattoliukuestettä, joka on käytössä osoittautunut tosi hyväksi, matto ei kyllä tämän kanssa hievahdakaan paikaltaan. 

Kun on monta vuotta pitänyt ohimennen silmällä, että josko löytyisi työhuoneeseen sopiva matto, osaa tästä löydöstä iloita erityisesti. Lapset arvelivat, että matosta tulee varmaan koiran lempilöhöpaikka ja oikeaan osuivat, aika usein on tassulainen pötkähtänyt juuri näiden mattojen päälle.